Maljakko kuuluu juhlaan

Muotoilun 1900-luvun kuumimmat muodit näkyvät herkullisesti maljakoissa. Ne ovat suosittuja lahjoja ja käyttödesignia parhaimmillaan. Maljakot muistuttavat menneistä juhlista ja ovat valmiina palvelemaan taas uusia kukkien saajia. Valitse vain sopiva tyyli!

​Maljakot vasemmalta oikealle: Roosan värinen Hattu on Saara Hopean Nuutajärvelle 1958 suunnittelema, 770 e, liila korkea maljakko on Nanny Stillin Karnevaali, Riihimäen Lasi 1961–62, 190 e, molemmat Lasikammari. Siniharmaa Hyrrä on Helena Tynellin Riihimäen Lasille 1960 muotoilema, 90 e, Art.fi. Matala kellanruskea maljakko on Saara Hopean muotoilua Nuutajärvelle 1950–60 luvun vaihteesta, 180 e Antiikkiliike R. Muuri. Vihreän Solmuke-vaasin on suunnitellut Tamara Aladin Riihimäen Lasille, jossa se oli tuotannossa 1967–74, hinta 85 e, Astiataivas. Pikarimainen violetti maljakko on Oiva Toikan muotoilua vuodelta 1958 Nuutajärven Lasille, 55 e, Kaunis Arki. Vihreän Rondo-vaasin suunnitteli Kerttu Nurminen 1997 Nuutajärven Lasille, 57 e, Lasikammari.​
Gunnel Nymanin Nuutajärvelle 1940–50-luvulla muotoilemia maljakoita.  Kapea korkea yhden kukan piikkimuottimaljakko 690 e, Antiikkiliike R. Muuri. Keskellä Helminauha, 850 e, Art.fi. Hennon liilan värinen piikkimuottimaljakko 600 e, Art.fi.​

Suomi on ollut maljakkojen maa. Komea maljakko oli yksi suosituimmista lahjoista vielä pari vuosikymmentä sitten. Maljakkoja ojennettiin niin syntymäpäiväsankareille, uusille ylioppilaille, eläköityville kuin hääparillekin.

Maljakoiden tyyli on kulkenut mukana muotoilu- ja sisustusmuotien virrassa. Hiotut kristallimaljakot ja jugendaihein maalatut keramiikkavaasit kukoistivat 1900-luvun alussa. Kristallivaasit pitivät pintansa erityisesti lahjoina 1970-luvulle asti.

Lähes joka kodissa oli 1930–50-luvulla Arabian, Keran tai Kupittaan Saven valmistama keramiikkamaljakko tai ruukku, jota saattoi käyttää myös kukille.

Maljakot modernisoituivat 1930-luvulla, kun niitä ryhtyivät suunnittelemaan lasitehtaisiin palkatut muotoilijat. Modernit maljakot hämmensivät aluksi perinteisiin leveäsuisiin maljakoihin tottuneita. Millaiset kukat sopisivat kapeasuiseen tai muuten oudon muotoiseen maljakkoon?

Sotien jälkeiseen aikaan kuuluivat kuitenkin pikkusievät kirkaslasiset maljakot, joihin oli maalattu kepeitä kukka- ja kasviaiheita. Koristeet peittivät heikkoa lasilaatua.

1950-luvun maljakkomuotoilu perustui kirkkaaseen lasiin ja hillittyyn muotoon, jolloin kukat saivat pääosan.

60-luvulla tyyli muuttui radikaalisti. Helena Tynellin, Nanny Stillin, Tamara Aladinin ja Erkkitapio Siiroisen maljakot eivät tyytyneet jäämään kukkien varjoon. Ne toivat kotiin värien ja muotojen runsautta ilman kukkiakin.

Tällä hetkellä kovin kiinnostus markkinoilla kohdistuu näihin 60-luvun värikkäisiin lasimaljakoihin, mutta jännittävää muotoilua löytyy löytyy myös muilta vuosikymmeniltä. Esimerkiksi juuri Humppilan 1970-luvun maljakot, joita vielä vähän aikaa sitten pidettiin vihoviimeisinä hirvityksinä, ovat jo nousseet hiljaisen kiinnostuksen kohteiksi.

Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 4/2015.

Seuraa meitä somessa