Ellen Thesleffillä (1869-1954) oli paitsi lahjakkuutta myös hyvät edellytykset ryhtyä taiteilijaksi. Hän syntyi melko varakkaaseen, kulttuuria harrastavaan säätyläisperheeseen, ja vanhemmat ja etenkin isä, tukivat uravalintaa. Taiteilija eli itse ilman aviomiestä ja lapsia, mutta oma lapsuudenperhe oli hänelle hyvin tärkeä.
Perhettä kohtasi suru, kun isä kuoli 1892. Äiti ja viisi lasta olivat hyvin läheisiä myös siitä eteenpäin. Rakas kesäpaikka, maatila Ruoveden Muroleella, jouduttiin myymään. Perhe onnistui kuitenkin pitämään siellä pienemmän huvilan, joka sai nimen Casa Bianca. Se ei ollut mikään maatalo vaan erikoinen, välimerelliseen henkeen rakennettu ja valkoiseksi maalattu huvila.
Ellen Thesleff oli boheemi, mutta hänen arkensa oli yksinkertaista. Hän asui yhdessä äitinsä ja Gerda-sisarensa kanssa. Gerda Thesleff oli keraamikko ja lääkintävoimistelija, joka omistautui koko elämänsä tukemaan Ellenin uraa. Pikkusisko Thyran lapset olivat tärkeitä kahdelle naimattomalle siskolle, ja myös Thyra oli Ellenin uran tärkeä auttaja. Hänkin oli opiskellut taidetta ja hoiti omien suhteidensa kautta paljon esimerkiksi teosten myyntiä.
Muroleen Casa Biancassa Thesleff maalasi läpimurtoteoksensa Kaiku (1891). Se on keskeisellä paikalla HAMin näyttelyssä. Ajan hengen mukaista kansankuvausta edustavan työn mallina toimi paikallisen sahan työntekijän tytär. Myöhemmin Muroleella syntyi monen tyylisiä teoksia, myös ekspressionistisia, vauhdikkain siveltimen vedoin tehtyjä töitä, kuten Lukuhetki.
Toinen tärkeä paikka vuosikymmenten ajan oli Firenze, johon liittyy myös puugrafiikkaan tutustuminen englantilaisen taiteilijan Gordon Craigin innostamana. Thesleffin rakastuminen Craigiin jäi yksipuoliseksi, mutta heistä tuli ystävät, jotka olivat loppuelämänsä kirjeenvaihdossa. Viimeisen kirjeen Craigiltä Thesleff sai viikkoa ennen kuolemaansa vuonna 1954. Craig tunnetaan etenkin suhteestaan nuorena kuolleeseen tanssija Isadora Duncaniin.
Uran alkuvaiheeseen puolestaan liittyy opiskelukaupunki Pariisi ja taiteessa silloin vallinnut, ihmisen sisäiseen maailmaan keskittyvä symbolismi. Tähän aikaan Thesleffin hyvä ystävä oli suomalainen symbolisti Magnus Enckell. Pariisista olivat lähtöisin ajatukset modernista ihmisestä ja modernista taiteen tekemisen tavasta. Ne loivat suuntaviivat koko uralle jonka loppuvaiheessa teoksista tuli lähes abstrakteja. Thesleff oli jo seitsemissäkymmenissä, kun hänen työnsä alkoivat irrota esittävyydestä.
Helsingin taidemuseon HAMin näyttely on jäsennelty teemoittain. Kaikissa teemoissa on töitä eri ajoilta, ja lisäksi näyttely kertoo taiteilijan elämästä. Mukana on kirjeitä, luonnoskirjoja ja valokuvia. Kamera oli silloin uusi asia. Valokuvissa nuori Thesleff poseeraa ajanmukaisessa säädyllisessä naisten puvussa mutta hiukset kapinallisesti lyhyinä.
HAM: Ellen Thesleff - minä maalaan kuin jumala. 26.1. 2020 saakka.
Lue Arja Maunukselan tekemä näyttelyn kuraattorin Hanna-Riikka Schreckin haastattelu numerosta 4/2019.
