Designmatka Tallinnaan

Sain mahdollisuuden päästä Tallinaan tutustumaan eestiläiseen designiin. Oppainani minulla oli mm. Maris Orav Estonian Desig Centeristä sekä Tallinn Design Festivalin pääjärjestäjä Ilona Gurjanova.

Eestiläinen design, mitä se on? Mieleeni tuli suunnaton määrä erilaisia ihania käsityöläispuoteja, joissa olen vieraillut Tallinnassa käydessäni ja isompana brändinä vaatesuunnittelija Ivo Nikkolo. Juuri tälläinen mielikuva useimmilla meistä onkin eestiläisestä muotoilusta. Hyvin yritteliästä, pienimuotoista ja heiltä puuttuvat Iittalan ja Marimekon kaltaiset suurnimet. Maris Orav kertoi, että eestiläisen muotoilun kansainvälistyminen on vielä ottamassa alkuaskelia. Kansainvälistyminen on vaikeaa, sillä suuri strategia taustalta puuttuu. Syitä tähän voi hakea historiasta. 1950-luvulla, jolloin suomalaisen muotoilun perustaa rakennettiin ja kansainvälisiä suhteita luotiin, oli Eesti osa Neuvostoliittoa. Itsenäistymisen myötä yrittelijäisyys nousi korkealle, mutta toiminta on yhä aika pienimuotoista. Monet eestiläiset muotoilijat vetävät omia yrityksiään pitkälti omin voimin vastaten henkilökohtaisesti paitsi suunnittelusta, myös tuotteidensa mainonnasta, valokuvauksesta ja toimivan välillä itse jopa omien brändiensä malleina. Lähimaihin kuten Suomeen eestiläisen designin on myös ollut vaikeaa rantautua, sillä suomalaiset suosivat voimakkaasti "omia" muotoilijoitaan.

Eestiläisiä muotoilunimiä, joita Oravin mukaan kannattaa painaa mieleen, olivat mm. erityisesti sydänpaidoistaan tunnettu Marit Ilison, jonka vaatteita on esitelty mm. Voguessa, nuorten suunnittelijoiden designpalkinnon voittanut Johanna Tammisalu, Nuud Ceramicsin Mariana Laana ja vintagehenkinen huonekaluja suunnitteleva Oot-Oot.

Hele Keramiika, suunnittelijana Mari Ait. Takana Nuud keramiikkaa. Eesti Design Center.

 

Estonian Design Housessa oli myynnissä New Vintage-merkin kauniita koruja. Jo nimi ihastutti. Eesti Design Center.
Maria Sidorenkon upeat astiat. Eesti Design Center.
Köysikorut on suunnitellut Johana Tammisalu, Eesti Design Center.

Telliskivi on Tallinnan "the most hip" alue, eräänlainen "paikallinen Punavuori" tai kansainvälisemmin ehkä Meatpacking Districtin kaltainen, entiselle teollisuusalueelle kasvanut elävä keskus,  jossa muodikkaimmat ja innovatiivisimmat yritykset majailevat. Suuntasimme tietysti sinne.

Vanhaa puutaloaluetta kunnostetaan erityisesti nuorten perheiden voimin. Alue muistuttaa ulkoisesti hieman vanhaa Puukäpylää. Tällä viittaan alueeseen, millaiselta se näytti ehkä noin 1960-luvulla.
Vanhat tehtaat ja muut rakennukset ovat tulvillaan menneisyyden estetikkaa. Niihin on rakennettu pop-up kauppoja, ravintoloita, designpuoteja, käsityöpajoja, showroomeja ja vaikka mitä.

 

F Hoone on yksi Tallinnan persoonallisimmista ravintoloista. Se on rakennettu noin sata vuotta vanhaan teollisuusrakennukseen.

 

F hoone
F Hoone

 

Taide on levinnyt myös vapaasti rakennusten seinille.
Telliskiven alueella oli myös useita antiikki-ja vintagekauppoja. Balti Jaama Turgin yläkerrassa oli useita kiinnostavia liikkeitä antiikin ja vintagen ystäville.
MS Vintage-liikkeessä oli paljon myös suomalaista secondhand-vaatetta. Balti Jaama Turg.
Vanha kapioarkku teksteineen ihastutti.

Telliskivessä kiertelyn jälkeen lähdimme Tallin Design Festivaleille. Ne pidettiin vanhassa sukkellusvenetehtaassa. Paikka oli rapistunut, jopa hitusen pelottava, etenkin kun taustalla kuului aavemaista elektronista musiikkia. Design Festival oli keskittynyt ennemminkin laatuun kuin määrään. Festivaalilvierailijalle esiteltiin tulevaisuuden tekstiilejä, kuten satuja näyttävät vuodevaatteet ja käännöksiä tekevä huivi. Onneksi kukaan ei ole vielä keksinyt, miten ajatuksia voi lukea.

Installaatio tehdasmiljöössä. Tallin Design Festival
Ekologisia vaatteita, joita valmistettu mm. maidosta. Tallin Design Festival
Tehtaan vanhaa kalustoa. Tallin Design Festival.
Lasinen miehen pää. Tallin Design Festival.
Puku linnan juhliin? Tallin Design Festival.
Heikki Saabas on suunnitellut nämä kauniit valaisimet. Tallin Design Festival.

Oli todella innoittava matka ja kiinnostukseni eestiläistä muotoilua kohtaan heräsi. Yleinen nopea mielikuva suunnittelun tuulista oli vapaus, jota Telliskivikin alueena hyvin kuvasti.  Aloitetaan rohkeasti, unelmoidaan suuria, kokeillaan ja ajatellaan "out of the box". Kaiken ei tarvitse olla valmista, ennenkuin voi aloittaa. Huomasin myös ympäristöajattelun olevan voimakkaasti esillä eestiläisessä muotoillussa. Vieraillessani nahkatuotteita valmistavan Stella Soomilaisen  ja vaatesuunnittelija Reeta Ausin studioissa, kierrätys- ja ekologisuus-ajattelu oli viety hyvin pitkälle.

 

Tämän työn melkein ostin Estonian Design Centeristä mukaani. Sen on suunnitellut Marion Isabelle Varik. Nyt vähän harmittaa, täytyy varmaan tehdä uusi matka ja hakea se kotiin.

Ps. Jutussani kaikkien suunnittelijoiden kohdalla ei ole nimeä, sillä huolimatta siitä, että sekä Estonian Design Centerissä että Tallin Design Festivalilla on tarkoitus tuoda esiin eestiläistä muotoilua, olivat muotoilijoiden nimet "piilotettu" tai ainakin vaikeasti löydettävissä tuotteiden yhteydessä. Henkilöbrändäykseen kannattaisi varmasti panostaa vielä enemmän, tuotteet veivät jo sydämeni.

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.