Grafiikanlehtiä ja yllätyksiä

Muistatte ehkä, miten minulle kävi Alkon taidekokoelman myyntinäyttelyssä? Löysin hienon grafiikan joka kuvasi Salmisaaren tehdasnäkymää  kotisaareltani Lauttasaaresta käsin, mutta emmin liian pitkään ja joku nopeampi nappasi työn itselleen. Kyllä harmitti. Blogini ilmestymisen  jälkeen minuun kuitenkin otettiin yhteyttä. Taiteilijan pojantytär oli lukenut blogini ja kirjoitti, että hänellä saattaisi olla hallussaan sama työ. Innostuin.

Tapasimme ja sain kuin sainkin hankittua työn itselleni. Tai paremminkin, annoin sen miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Yllätys oli melkoinen, sillä hänkin luuli, ettemme näe teosta enää ikinä. Lahja oli enemmän kuin toivottu; olemmehan molemmat kotoisin samalta saarelta. Työtä katsoessani muistan kallioiset rannat ja aamukävelyt koirieni kanssa. Taulussa säilyvät muistot.

Työssä näkyy Lauttasaaren vanha silta, joka on purettu vuonna 1969. Alkuperäinen ensimmäinen vedos kyseisestä työstä lahjoitettiin arpajaisiin ja sen voitti Maire Gullichsen. Hieno tarina työllä, mutta minun työlläni on nyt vielä mielenkiintoisempi tausta.

 

Robert Frankenhaeuser (1896-1968) syntyi Pietarissa ja opiskeli mm. Aukusti Tuhkan johdolla. Ensi kerran hänen töitään oli näytteillä vuonna 1942. Hän otti osaa taidegraafikkojen näyttelyihin myös ulkomailla mm. Ruotsissa, Itä- ja Länsi-Saksassa, Tsekkoslovakiassa, Espanjassa , Unkarissa ja Neuvostoliitossa. Hänen töitään on mm. Ateneumin, Tukholman Nationalmuseumin, valtion ja Helsingin kaupungin kokoelmissa.

Taiteilija työssään vuonna 1916-17.

 Frankenhaeuserin töissä näkyy, että hän oli opiskellut myös luonnontieteitä. Tarkkuus, naturalismi ja yksityiskohtainen havainnointi on tyypillistä hänen töilleen. Hän piti myös töistään kirjaa nimeten ne ja kirjoitti tarkkaan arkistokortteihin, kenelle mikäkin vedos oli myyty tai lahjoitettu. Taiteilijan kortisto on tallella, siinä on mainittu yli 50 eri tekniikoilla tehtyjä grafiikantyötä 1940-luvulta 1960-luvulle. Tämän lisäksi hän teki öljy-, pastelli-, akvarelli-, ja erilaisia piirustustöitä.

Luin hänen vuonna 1969 pidetyn muistonäyttelynsä arvostelun. Se oli varsin kova. Tuolloin hänen tyylinsä näyttäytyi arvostelijan silmissä vanhanaikaisena. Nyt, kun töitä tarkastelee, ne näyttävät ajattomilta. Se, jos mikä on hyvä taiteen merkki.

Pojantytär kertoi Frankenhaeuserin olleen olemukseltaan herrasmies. Jos tavasta tehdä taidetta voi päätellä luonnetta, hän oli myös pedantti ja jämti. On hyvin todennäköistä, että hän käytti töittensä apuna valokuvaa. Hän asui Meilahdessa, joten monet hänen aiheistaan sijoittuvat Helsinkiin.  

Olisi mielenkiintoista nähdä Frankenhaeuserin  töistä tehty näyttely. Perheellä on hallussa suuri määrä Frankenhauserin grafiikkaa sekä taiteilijaan liittyvää muuta materiaalia. Pohdimme yhdessä, mitä sillä voisi tehdä; taiteilija on aivan syyttä jäänyt unohduksiin. On sääli, että teokset makaavat kansiossa kenenkään niitä näkemättä. Erityisesti hänen grafiikkansa on todella taidokasta. Frankenhauserin töissä on taiteellisen arvon ohella myös kulttuurihistoriallista arvoa. Hän on kuvannut muuttuvaa kaupunkia ja hänen töistään löytää myös menneen Helsingin ja Viipurin.

Kotipiha. 1947
Viipurin keskiaikainen talo, Luostarikatu 10. Alkuperäinen aiheesta tehty työ oli akvarelli. Tämä öljyvärityö oli maalattu vuonna 1941 ja sen taiteilija lahjoitti sisarelleen.

 

Talviaihe. 1951.
Kaisloja. 1952
Kukkiva kaktus 1948.

 

Vanhus 1954.
Veneitä 1952.
Ruoppaaja 1956
Engelin huvila 1950
Vanha lyhty 1947
Tämä kakadu vuodelta 1951 on mielestäni upea.

 

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa