Tutkimuksessani viittaan usein käsitteisiin aineellinen ja aineeton perintö. Yksi osa sukupolvelta toiselle siirrettävää aineetonta perintöä ovat perhetraditiot kuten esimerkiksi juhlapyhien vietto. Pääsiäistraditiot elävät, muokkaantuvat ja vaihtuvat eri sukupolvilla. Myös uudet sukulaissuhteet muokkaavat aineetonta perintöä: omassa perheessäni sekoittuvat katoliset, luterilaiset, ortodoksiset ja karjalaiset sekä länsisuomalaiset tavat. Pidän tärkeänä, että lapset tuntevat juhlan taustan ja perinteiden takana piilevän merkityksen. Pääsiäistraditiot ovatkin mielenkiintoinen sekoitus pakanallisia ja uskonnollisia tapoja, osa kulttuurihistoriaamme.
Oikein hyvää ja perinnerikasta Pääsiäistä!
Vietin Palmusunnuntain katolisen tyttäreni kanssa Barcelonassa. Kadultamme lähti upea pääsiäiskulkue hevossaattueineen, torvisoittokuntineen ja pienine kaapupukuisine lapsineen. Kaikilla kulkuetta seuranneilla ihmisillä oli kädessään palmunlehtiä.
Perheessämme pääsiäisperinteisiin kuuluu liian myöhään aloitettu rairuohon kasvatus, pääsiäismunien maalaaminen ja kodin koristelu. Palmusunnuntaina lapset käyvät virpomassa ja Pääsiäissunnuntaina on vuorossa suklaamunien piilotusleikki. Mämmistä olemme luopuneet ja pashankin teen mieluiten jäädykkeenä. Kuvassa Matias-pojan kastekynttilä, lasten maalaamat munat ja vanha samovaari.
Pääsiäismuna symbolisoi ylösnousemusta. Lapsille mieluinen pääsiäisperinne on munan neppaaminen. Pääsiäismunat keitetään kivikoviksi sipulinkuorivedessä ja niitä lyödään vastakkain ringissä. Ehjin muna voittaa. Rikkoutunut munankuori symbolisoi rikottua hautaa, josta Jeesus on poistunut.
Paaston loppumisen kunniaksi pääsiäisherkut ovat raskaita: täynnä kermaa ja rasvaa. Pääsiäisherkut lampaineen ja muine tykötarpeineen katetaan pääsiäsliinalla koristellulle pöydälle. Pöydän piristyksenä Heljä Liukko-Sundströmin ihana pääsiäispupu. Uskonpuhdistuksen aikoihin pääsiäisperinteeseen liitettiin niin viattomuutta kuin hedelmällisyyttäkin symbolisoiva munia tuova jänis.
Karjalaistaustainen anoppini on antanut minulle salaisen kulitsareseptinsä. Olen saanut sen kerran onnistuneesti kohoamaan. Ortodoksisessa perinteessä korkealle "ylösnoussutta" kulitsaa pidetään pashaa arvokkaampana. Niitä syödään yhdessä.
Huomaan, että varsinkin Pääsiäiskorttiperinne on hiipumassa. On niin helppoa ja nopeaa hoitaa asia joukkoviestillä sosiaalisessa mediassa, korttien lähettelyyn tuhrautuvan ajan sijasta. Postiluukusta kolahtava Pääsiäistoivotus on kuitenkin yksilöllistä muistamista ja kortista on iloa vuosikymmeniksi!
Tutkimallani luterilaisella pappisperheellä pääsiäinen oli harras juhla, kaukana ilottelusta. Samoja kaikuja muistan myös lapsuudestani, vaikka kotimme ei ollut mitenkään uskonnollisesti värittynyt: vielä silloin pitkäperjantai oli päivä, jolloin ei perinteisesti kyläilty. Tänä vuonna tunsin pienen piston sydämessäni lupautuessani Pitkänäperjantaina ravintolaillalliselle ystäväporukan kera. Tässä Inkoon Rovastille lähetetty Pääsiäistervehdys
Pääsiäistipun voidaan tulkita symbolisoivan ylösnoussutta Kristusta. Toisen Maailmansodan aikaan lähetettiin jokseenkin irvokkaita PääsiäiskorttejaPajunkissat ovat pohjoinen vastike palmunlehdille. Ne symbolisoivat uuden elämän alkua. Tämän Postikortin tervehdysteksti: "Måtte våren snart med blommor och med blader och med solens sken dig göra frisk och glader."
