Art is beauty and beauty is radience of truth, without which there is no art.
Antoni Gaudi
Uuden ajan alku, Art Nouveau ja Barcelona kietoutuvat toinen toisiinsa. Art Nouveau on minulle yhtä kuin Belle Epoquen viimeiset tahdit ennen ensimmäistä maailmansotaa. Art Nouveaun maailma oli täynnä kauneutta, tulevaisuudenuskoa, odotuksia uudesta uljaasta maailmasta. Kaikki ne murskautuivat ensimmäisen maailmansodan tykkien jyskeeseen.
Kun palataan sata vuotta ajassa taaksepäin, näen Barcelonan katalonialaisissa ja meissä suomalaisissa paljon yhteistä: kumpikin käsitti oman kansalaisuutensa erityislaadun, vaikka omaa valtiota ei ollutkaan. Tätä kansan omaa identiteettiä pyrittiin molemmissa maissa tuomaan esiin taiteen keinoin. Art Nouveau -suomalaisittain Jugend- ammensi vaikutteita maan ja kansan omasta historiasta. Barcelonan Art Nouveaussa näkyy islamilaisen kulttuurin vaikutuskauden perinteet mm. taidokkaissa mosaiikkikoristeluissa sekä muistumia ylöspäin kurottava gotiikan ja barokin ylenpalttisesta muotokielestä.
Art Nouveaun voi nähdä yhdistävän perinteet moderniin, uuteen asuun. Art Nouveaun rajoja rikkova muotokieli haki inspiraationsa luonnon muodoista. Orgaanisuus, muotojen jatkuvuus, koristeellisuus ja tuhlaileva runsaus yhdistyivät moderniksi taiteeksi. Rakennukset olivat todellisia kokonaistaideteoksia. Pyrkimys kokonaisuuksien hallintaan, yhtäaikaa monimuotoisuuteen ja eheyteen sekä balanssiin niiden välillä näkyy Barcelonan tunnetuimman Art Nouveau-arkkitehdin Antoni Gaudin töissä. Rakennukset ovat kuin "eläviä", villisti kiertyviä ja kasvavia jättiläismäisiä veistoksia. Niistä kurottuu esiin kolmiulotteisia hahmoja: lohikäärmeitä, liskoja ja versoja. Astuessa lähemmäksi voi melkein tuntea niiden hengityksen iholla.
Gaudi oli poliittisesti aktiivinen ja hänen arkkitehtuurinsa on kuin puheenvuoro Katalonian kansan ja sen taiteen erityislaadun puolesta. Toisin kuin suomalaisten, katalonialaisten haaveet omasta valtiosta eivät käyneet toteen, se on yhä osa Espanjaa. Gaudin sanat hehkuvat kuitenkin voimaa: "Thoughts are not free, they are slaves of Truth. Freedom is not matter of thinking but willing." Kuin tätä vapauden kaipuuta vahvistaakseen katalonian liput liehuvat vielä tänäänkin art deco-rakennusten parvekkeilla.
