Nettikirppisten kyselypalstoilla tulee välillä vastaan Arabian lautanen, jossa harvinaisempi kuvio ja "epätietoinen kyselijä" pohtii, onko kyseessä kenties Esteri Tomulan tai Raija Uosikkisen harvinaisuus. Useimmiten kyseessä on kuitenkin harrastelijamaalarin taidonnäyte, jossa esikuvia on toki saatettu ottaa koristelumaalareiden suomalaisista mestareista. Arabia myi myös valkoisia lautasia, purkkeja ja rasioita koristemaalareiden tarpeisiin. Miten tällaisen sitten erottaa Arabian taiteilijan työstä kun molempien esineiden pohjasta voi löytyä Arabian leima?

Ensinnäkin tyylistä. Ammattilaisen siveltimenjälki on vakaa ja virheetön. Muotokieli on hallittua ja kokonaisuus sommittelultaan tasapainossa. Tämä vaatii silmää, tarkalla katselulla ne kyllä erottuvat, vähän samalla tapaa kuin harrastelijamaalarin taideteoksen useimmiten erottaa ammattitaiteilijan työstä. Blogistani, jossa kerron kirpparilta löytämistäni uniikeista Arabian lautasista voit katsoa, miltä ammattilaisen siveltimenjäljen varmuus ja lennokkuus näyttää.Lisää tietoa koristeiden historiasta löytyy Arabian sivuilta. Joskus harrastelijamaalarin työ on maalattu lasitteen päälle, tämä ei ole kuitenkaan mitenkään aukoton tunnistuskeino. Myös Arabialla tehtiin koristeita suoraan lasitetulle pinnalle.

Arabialla oli lukuisia koristemaalareita, jotka koristeen suunnitelleen taiteilijan mallin pohjalta maalasivat koristeita esineisiin. Usein he ovat lisänneet töihin taiteilijan nimikirjainten ohessa myös omat nimikirjaimensa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että Arabian käsinmaalatun työn tunnistaa siitä, että siinä on yhdet tai kahdet nimikirjaimet. Mallin suunnittelija ja teknisen työn tekijä, koristeen maalari, olivat monesti eri henkilö. Aina näin ei kuitenkaan ole. Joskus koristeen on maalannut suunnittelija itse ja silloin siinä on vain hänen nimikirjaimensa.  Aina tosin tämä sääntö ei päde eikä Arabian koristemaalarien maalaaman esineen tunnistaminen ei ole helppoa.

Arabian tehtaiden esineistä ja niiden koristeista löytyy paljon kirjallisuutta, sieltä kannattaa hakea tietoa. Lisäksi Arabian sivuilla esinehaku on yksi suosikkini, jossa joko taiteilijan, koristeen tai leiman perusteella voi yrittää löytää omaa esinettä vastaava koriste. Kaikkia Arabian esineitä tai koristeita ei löydy Arabian esinehaun kautta ja osaa töistä ei ole signeerattu tai nimikoitu.

Soppaa hämmentää myös se, että myös ammattitaiteilijat ja -koristemaalarit saattoivat harrastaa posliinimaalausta. Näitä töitä onkin sitten vaikeampi tyylillisesti erottaa "virallisista Arabioista". Osalla Arabian tehtaiden koristemaalareita into koristemaalaukseen heijastui myös työn ulkopuolelle. Arabialla oli työntekijöillä oma keramiikkakerho, jossa tehtiin dreijauskokeiluita ja koristemaalauksia myös vapaa-ajalla. Jotkut taidokkaat koristemaalatut Arabian esineet saattavat olla myös sen peruja. Tässä tullaankin mielenkiintoisen aitouskysymyksen äärelle. Kerhossa on tehty Arabian työntekijöiden, toimesta Arabian koristeita Arabian esineisiin. Lopputulos oli taattua Arabiaa, vaan ei kuitenkaan. Virallinen "leima" puuttuu.

Posliinimaalaus oli suosittu harrastus. Myynnissä oli erilaisia mallikirjoja, joiden kuvia kopioitiin.  Inspiraatiota haettiin myös suoraan taiteilijoiden  mm. Laila Zinkin, Esteri Tomulan, Raija Uosikkisen ja Raija Rauanheimo-Kojosen töistä. Esikuvien tyyliä mukaileva koristelu, jonkun taiteilijan tyylin omaksuminen ja joskus suoranainen kopionti saattaa hämätä. Harrastelijakoristemaalarit omaksuivat oman aikakautensa muotokielen niin hyvin, että vuosilukua katsomattakin koriste on yleensä helppo ajoittaa oikealle vuosikymmenelle.

Tällä vertailulla en halua arvottaa harrastelijamaalarin tai ammattilaisen töitä. Molemmilla on oma arvonsa. Isotätini harrasti posliinimaalausta ja sain häneltä aikoinaan lahjaksi kauniit vihrein- ja kultavärein koristellut kupit. Niistä juodessani muistan aina jo edesmennyttä isotätiäni. Itsetehdyillä lahjoilla on esteettisen arvon lisäksi myös suuri tunnearvo.

Kiitos tiedoista Design Museon Susanna Thielille!