Ervin eleganssia

 

Vien teidät nyt kurkistamaan erääseen kauniiseen rivitalokotiin.

Esittelen tämän kodin lempikirjani "Koteja Tapiolassa" hengessä. Kyseinen kirja on painettu vuonna 1963 ja siinä kerrotaan vastavalmistuneen unelmalähiön  kodeista ja asukeista, ammatteja unohtamatta. Olihan tarkoitus luoda kuvaa monimuotoisesta asuinalueesta. Tämä asunto ei ollut ehtinyt kirjaan, mutta mikäli olisi, siitä olisi kirjoitettu kutakuinkin näin: Kaksikerroksisessa rivitalokodissa asuu lääkäripariskunta ja neljä lasta, asunnon on suunnitellut Aarne Ervi ja se on valmistunut vuonna 1964, pinta-alaa asunnossa on 278m. Talo sijaitsee rinnetontilla, Tapiolan Otsolahdessa, meren äärellä ja siinä on kaksi kerrosta.

As. Oy Karhunkämmenessä on asunut vain muutama perhe. Asunnon ensimmäinen omistaja oli Neste Oy, ja se oli ostettu ja suunniteltu johtajan edustusasunnoksi.  Myöhempi omistaja oli Tapiolan Kuoron johtaja, professori Erkki Pohjola perheineen. Pohjola oli myös eräs EMO:n perustajista. Talo täyttyi silloin musiikista ja moni tapiolalainen muistaa käyneensä kuoronjohtajan luona harjoittelemassa. Asunnossa pidettiin tuolloin myös konsertteja; Tapiola Soundista tuli osa talon sielua. Myös nykyinen omistajaperhe on asunut asunnossa pitkään, seitsemän vuotta. Halusin vierailla heillä ja kuvata kauniin kodin, sillä heidän seuraava projektinsa siintää jo näköpiirissä.

Sisääntulokerroksen julkisivu on yksinkertainen ja pelkistetty. Edessä on kaunis atriumpiha. Vanhat rodorendronit ja perennat kielivät asunnon jo pitkästä historiasta.
Kuvassa Aarne Ervin alkuperäiset rakennuspiirustukset. Yllä atriumpihanpuoleinen yksikerroksinen fasadi ja alla merenpuoleinen kaksikerroksinen julkisivu.

 Ervin ideologiana oli sulauttaa rakennus osaksi ympäristöään. Leikkisästi voi sanoa, että Mid Century Modern olikin monesti  Mid Century Modest; asunnon julkisivusta ei voi suoraan päätellä sen kokoa. Astuttaessa sisään, tilat avautuvat useaan suuntaan. Avaruus, valo ja tilantunne yllättävät.

Oleskelutila jatkuu lähes läpi koko asunnon. Suurista ikkunoista avautuu kaunis näkymä merenlahdelle.
Valtavien ikkunoiden kautta sisätilat tuntuvat jatkuvan myös ulos. Puinen katto korostaa voimakkaasti huoneen pituutta.

 

Tapiolan puutarhakaupungin ihanne oli asuminen luonnon keskellä, mutta palveluiden lähettyvillä. Rakennuksen suhde ympäröivään luontoon on ollut Ervin suunnittelussa aina tärkeässä asemassa. "Monesti istumme vain tuolissa ja katselemme auringonnousua ja kaukana siintäviä valoja. Näkymään ei kyllästy koskaan." Perheen äiti kertoo.

Näkymä merelle ei ole juurikaan muuttunut sitten rakennusajan; onneksi puistoalue on suojeltu. Aikoinaan taloyhtiössä asui myös Tapiolan puistoja suunnitellut maisema-arkkitehti Jussi Jännes.

Taloa remontoitaessa on haluttu kunnioittaa vanhaa. "Kun ostimme asunnon, se oli 1980-luvun kuosissa. Remontoitaessa olisi voinut olla kaksi vaihtoehtoa: riisua se kokonaan ja tehdä siitä täysin moderni tai sitten lähteä palauttamaan sitä alkuperäiseen asuunsa. Valitsitsimme jälkimmäisen". Perheen ratkaisu oli varmasti oikea, asunto näyttää parhaat kasvonsa, kun sen alkuperäinen arkkitehtuuri pääsee oikeuksiinsa. Kun asuntoa remontoi kunnioittaen sen alkuperäistä suunnitteluideaa, saavuttaa myös ajattoman kauneuden. Vaikka muoti ja trendit muuttuisivatkin, asunto näyttää aina tyylikkäältä, oman aikansa helmeltä.

Remontoitaessa ruokatilan ja olohuoneen välistä purettiin tilanjakaja, joka olikin todennäköisesti 1970-80-luvun lisäys; alkuperäisessä piirustuksessa sitä ei ollut. Tila avartui ja noudattelee nimenomaan 1960-luvun arkkitehtuurin ihanteita: jatkuvia, toisiinsa sulautuvia tiloja.
Perhe teki remonttivaiheessa muutoksia myös keittiötiloissa: saluunaovinen apukeittiö purettiin ja tilasta saatiin valoisampi.
Remontoitaessa vastaan tuli pieniä yllätyksiäkin, onneksi mukavia sellaisia: purettaessa suuria kaappeja, niiden takaa paljastuivat ikkunat.
Erkki Pohjolan aloittama musisoinnin perinne elää kodissa yhä. Olohuoneessa on flyygeli ja perheessä soitetaan ahkerasti.
Rakennuksessa käy ilmi kokonaisarkkitehtuurin ihanne. Kaikki tilat on suunniteltu huolella.
Alakerran makuuhuoneista avautuu merimaisema.

 

Sisätiloista löytyy paljon Ervin suunnittelemia upeita yksityiskohtia kuten alakerran katseenvangitsija, kuparinen avotakka. Yrjö Kukkapuron sohvan yläpuolella on ikkuna saunatiloihin, myös lauteilla voi ihailla merinäkymää.
Perheen muuttaessa asuntoon takka oli muokattu 1980-luvulla uuteen uskoon ja päällystetty koboltinsinisin laatoin. Nyt takka on saatettu takaisin alkuperäiseen eleettömämpään ilmeeseen. Rakennuspiirustuksista löytyi tieto alkuperäisten laattojen mustanruskeasta sävystä.
Perhe on pyrkinyt säilyttämään mahdollisimman paljon vanhaa ja alkuperäistä.

 

Lattiaa rytmittävä kalanruotoparketti on alkuperäinen, samoin eteisen lattian tumma klinkkeri. Myös rakennusmateriaalina käytetty valkoinen tiili on jätetty esiin modernismin hengen mukaisesti.
Yläkerran kylpyhuone on lähes alkuperäisessä ilmeessään. Tilat on suunnitellut altaita ja tasoja myöten Aarne Ervi.

 

Suunnitteluajan hengen mukainen selkeä ja klassinen sisustus korostaa asunnon parhaita puolia. Vanhat perintökalusteet tuovat kuitenkin särmää asunnon muutoin hillittyyn tyyliin.  Tapiolan Koteja- kirjassa näkyy, miten 1950- 60 -lukujen tapiolalaiskodeissa oli sisustettu "oman ajan tyylin" ohella myös vanhemmillakin huonekaluilla. Kirjan kuvatekstistä voi lukea miten jo silloin tiedettiin, että "Vanhat talonpoikaishuonekalut viihtyvät hyvin modernin maalaustaiteen rinnalla".

Kerroksellisuus ja muistoarvoa sisältävät huonekalut antavat sisustukselle persoonallisuutta. Kuvan empiresohva on perheen isän suvun vanha.
Ruokapöydän yllä on Bukowskis'n huutokaupasta hankittu Mikko Junturan maalaus "Aika, jota ei ollut". Maalaukseen liittyy hauska tarina. Kun teos oli huudettu, kotiinkuljetuksen kompastuskiveksi muodostui teoksen suuri koko: se ei mahtunut autoon. Lopulta ainoa ratkaisu oli tuoda se kotiin tilataksilla.

 

Kaunis pienoisveistos on taiteilija Marita Walldénin, joka on perheen isän sukulainen.

 

Erityinen, Erville tyypillinen piirre on kodissa vapaasti virtaava valo. Sitä tulvii valtavista panoraamaikkunoista, mutta myös kattoikkunoista. Koti on aina valoisa.

Jättäessäni hyvästit ihanalle kodille, pohdin, miten hienosti Ervi on rakennuksen suunnitellut. Asunto on edustava, mutta kodikas. Tilat yhtäaikaa suuria, mutta samalla mittakaavassaan inhimillisiä.  Mielestäni asunnon kaunein piirre on sen eleetön eleganssi, jota ulkoa avautuva maisema kehystää.

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.