Lähdin Kaapelitehtaan Helsinki Design Weekin Design Market- tapahtumaan pohtimaan, mikä on hyvää designia? Esitin kysymyksen muutamille suunnittelijoille. Jokainen tarkasteli asiaa paitsi oman tuotteensa näkökulmasta, teema pohditutti myös laajemmin. Leikkimielisessä kyselyssäni kotimaisuus, eettisyys ja ekologisuus nousivat useimmilla esiin. Yllättävää kyllä estetiikkaa ei kukaan suoraan korostanut. Ehkäpä se oli niin itsestäänselvästi yksi lähtökohdista?
Hyvää design pitää sisällään monia eri päällekkäisiä ja jopa keskenään ristiriitaisia arvoja.
"Ajattomuus, laadukkuus ja kestävyys ja monikäyttöisyys" olivat arvoja, joita Kirsi Lille omassa Lille vaatemerkissään painotti. Totta. Laatu ja klassisuus ovat aina hyviä määreitä. Pienillä muutoksilla tyylipuhdas klassikkovaate toimii arjessa tai juhlassa eikä jää vain yhden sesongin ihmeeksi.
Toisaalta vaikka tuotteen tulisi olla monikäyttöinen, se ei saisi rönsyillä liikaa. "Hyvä design toimii käyttötarkoituksessaan eikä siinä ole paljon ylimääräisiä viestejä" Mari Mattson Luonto.lifestä kertoi. Aivan. Ennenkaikkea tuotteen on oltava toimiva ja palvella sitä tarkoitusta, jota varten se on tehty. Yksinkertaisuus ja pelkistys on suomalaisen muotoilun kulmakiviä. "Hyvä design on johdonmukaista. Tehdään tietyssä linjassa eikä rönsyillä liikaa. Kun löydetään yksi hyvä idea, jalostetaan sitä ja pitetään se kokoajan mielessä." oli ajatus, jota Laura Rautjoki Flora of Finlandista piti puolestaan tärkeänä. Tietty tunnistettava linja on varmastikin hyvän designin merkki.
Onko muotoilu kuitenkin liian urautunutta? Harva suunnittelija on tietenkään sellainen renessanssi-ihminen, joka hallitsisi kaikki materiaalit ja alat. Toisaalta itse vierastan "suutari pysykööt lestissään"- ajattelua. Jos tarkastellaan vaikkapa Gunnel Nymania, oli hän koulutukseltaan huonekalusuunnittelija, mutta teki elämäntyönsä lasin parissa. Näin oli myös usean muun tunnetun suunnittelijan laita, he opiskelivat aloittivat uransa aivan muissa merkeissä kuin mihin lopulta päätyivät. Suunnittelihan Sarpaneva graafisen suunnittelijan koulutuksensa jälkeen laidasta laitaan: kankaita, pannumyssyjä sekä teräs-, posliini ja lasiesineitä. Onko niin, että ennen rohkaistiin rikkomaan rajoja, nykyään mielellään lokeroidaan?
Kierrätys ja ajatus perinteistä poikkeavien materiaalien käytöstä olivat runsaasti esillä olevia teemoja. Taina Lahenne opettaa designillaan katsomaan tuotteita uusin silmin: kaiken raaka-aineen ja materiaalin ei tarvitse olla lähtökohtaisesti arvokasta tullakseen hyväksi designiksi. Hänen mukaansa "myös arkisista materiaaleista kuten vaikka pahvista tai köydestä voi saada avantgardista designia."
Näkökulmat kotimaisuuteen ja kansainvälisyyteen ovat usein varsin monimutkaisia. Miten suomalaista muotoilua tulisi edistää? Kuvataiteessa oli aikoinaan kiistaa siitä tulisiko pyrkiä suomalaisen taiteen pyrkiä noudattamaan kansainvälisiä trendejä vai korostaa nimenomaan kansallisia ominaispiirteitä, suomalaisuutta. Tämä kysymys nousee aika ajoin uudelleen esille, hieman eri muodossa tosin. Nykyään toivotaan yhtäältä, että hyvän designin tulisi olla mieluusti kotimaista, toisaalta sen tulisi samalla ottaa kantaa globaaleihin ongelmiin. Sen tulisi työllistää Suomessa, mutta yhtälailla auttaa vaikka kehitysmaiden naisia työllistymään. Vaikea yhtälö.
Oliko ennen paremmin? Syntyykö enää hyvää muotoilua? Suomalaista designia on pitkään vertailtu 1950-luvun kultakauden tuotoksiin. Esimerkiksi Marimekon, Alvar Aallon tai Tapio Wirkkalan designhelmiin, jotka aikoinaan löivät itsensä läpi kansainväliseen tietoisuuteen. Näiden mestareiden luomien pitkien varjojen takaa on välillä vaikea nousta esiin. Kultakauden nostalgisointi on varmasti vaikuttanut siihen, että vanhoja ideoita kierrätetään joskus jopa liiaksikin.
Mitään yhtä vastausta siihen, mikä on hyvää designia, ei tietenkään ole olemassakaan. Tekipä sitten suomalaista tai kansainvälistä designia, on tärkeää löytää "oma äänensä". Edelläkävijät, persoonallista designia tekevät herättävät aina kiinnostusta toisin kuin perässähiihtäjät, jotka kopioivat vanhoja mestareita tai ilmassa leijuvia trendejä.
Se, kuka keksii idean ensin on yleensä nimi, joka muistetaan.
Kaapelitehtaalla Helsingissä pidettävä Helsinki Design Market on osa Helsinki Design Weekiä. Se on Pohjoismaiden suurin varastomyyntitapahtuma. Myynnissä prototyyppejä, vanhaa varastoa ja uuttakin sesonkia edullisin hinnoin. Myyjiä on yli 200. Vapaa pääsy.
avoinna la-su 11-18
