Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

En koskaan ehtinyt tutustua isoäitiini, mutta tiedän, että hän rakasti ruusuja. Sukumme kesähuvilalla ruusuaihe löytyy monessa esineessä: vanhassa kapioarkussa, kaapin ruusuaiheisissa puukaiverruskoristeissa ja koristemaalauksissa.

Jokakesäinen muisto isoäidistämme ovat hänen 1950-luvulla istuttamansa Juhannusruusut. Niiden kukintoa katsellessa tuntuu siltä kuin isoäitini lähettäisi tervehdyksensä vuosikymmenten takaa.

Ruusuaihe löytyy kesähuvilalta myös  Arabian "kolme ruusua" kupeista, jotka isoäitini on aikoinaan sinne valinnut. Suuri osa serviisistä on aikojen saatossa rikkoutunut, ja astiastosta on enää muutama vanha ruusukuppi muistona menneistä ihanista kahvihetkistä.  Kupit ovat kauniita ja harmittelin, ettei astiasto enää ollut täydellinen.

Löysin Arabian kuppiin saksalaisen tehtaan lautasen, jossa ruusukuvío on sama kuin kupissa, mutta tiheämmin painettu. Lautasen löysin Hangon iltatorilta.

 

Löytöretkiläni aina silloin tällöin kohtaan kauniin ruusuaiheisen kuppiparin ja olen alkanut keräillä sarjaa pikkuhiljaa. Nopeasti huomasin, että ruusukuvio ei ollut mitenkään uniikki. Olen törmännyt samaan koristeeseen ainakin kuuden eri tehtaan mukeissa ja lautasissa. Osa ruusukuvioista on tismalleen samanlaisia, osa niin liki toisiaan, että nykypäivänä ne täyttäisivät plagioinnin tunnusmerkit.

 

Tässä Billnäsin kesäisten antiikkipäivien ihanat Arabian tehtaan ruusukupit. Ruusukuvio tosin hieman erilainen kuin isoäitini kupissa. Taustan kermanekka taasen samalla ruususiirtokuvalla.

Ruusukuvio kupeissamme ei siis sinänsä ole mitenkään erityinen käsityön taidonnäyte. Se on siirtokuva, joilla koristeltiin astioita sotaa edeltävinä ja sodan jälkeisinä vuosina.  Saman siirtoaiheen runsas käyttö kertoo siitä, miten koristeet eivät olleen jonkin yksittäisen tehtaan omaisuutta eikä pelkästään niiden perusteella ei voi päätellä esineen ikää tai alkuperää. Arabia myös osti  koristeaiheita ulkomailta. Suomeen siirtokuvia hankittiin pääasiassa Englannista tai Saksasta. Eräs tällainen suosittu siirtokuva ruusujen ohella oli mm. maisema-aihe. Kuka siirtokuvan on alunperin suunnitellut, jäänee arvoitukseksi.

 Etenkin sodan jälkeisinä vuosina keramiikan raaka-aineiden saatavuus oli heikompaa ja jouduttiin tyytymään myös laadultaan huonompaan materiaaliin. Siirtokuvat peittivät mahdolliset virheet hyvin alleen.

Siirtokuvat olivat eräänlaisissa kartongeissa, joista niitä leikkailtiin irti ja voitiin sommitella halutulla tavalla. Ruusuja tai muita kuvioita saatettiin asetella kussakin tehtaassa hieman eri tavalla ja näin kupeista tuli hieman yksilöllisempiä. Joissakin löytämissäni kupeissa ruusukuvio toimi nauhana, joissakin kolmen ruusun ryppäänä ja joissakin yksittäisenä koristeaiheena. Yksilöllisyyttä saatiin myös sillä, että joissakin tehtaissa siirtokuvien käytön rinnalla astioihin maalattiin käsin kultamaalilla. Useissa löytämissäni kupeissa on kupin reunoja tai kannun kylkeä koristava kultainen koristekuvio.

 

Tämän ruusukupin pohjassa lukee Schwarzenhammer Porzelan.
Tämä kuppi oli myyjän tietojen mukaan Turkulaisen Lampinen-nimisen posliinitehtaan tuotantoa. Kuppi on kuvattu Tattarisuon antiikkiliikkeessä.

 

Vaikka ruusukuviot ovat pääasiassa yhdenmukaisia, on eri tehtaiden mukeissa ja lautasten malleissa on sitävastoin selkeitä eroja. Minua se ei kuitenkaan haittaa. Koristeaihe yhdistää erilaiset muotoilut yhdeksi kokonaisuudeksi. Itseasiassa kattauksesta saa eri mallisen kupin kautta hauskalla tavalla persoonallisen, sillä jokainen saa "oman" kuppinsa. Toisaalta en ole ollut keräilyssäni orjallisen tarkka siirtokuvankaan suhteen. Jos ruusukuvio on riittävän lähellä "originaalia", tässä tapauksessa isoäitini kuppeja, sekin riittää.

Kuppien pongailu ja keräily pikkuhiljaa on hauskaa. Minulle se on harrastus enkä edes haluaisi löytää täydellistä astiastoa kerralla. Mutta ehkä jonain päivänä astiasto on jälleen täysi.

Nykyään tuntuu siltä, että törmään ruusukuppeihin jatkuvasti. Tässä tehdas Lampisen tuotantoa Billnäsin antiikkimarkkinoilta.

 

Lampisen hieman eri malliset Riisiryyni-ja Vehnäjauho-purkit löytyivät HRVDE-messuilta.
Yllä olevien purkkien pohjassa on kahden tehtaan leimat. Todennäköisesti Lampisen tehdas on vain kuvioinut toisen tehtaan tuotteen.
Tämän ruususiirtokuvioisen kannun pohjassa luki Victoria China, Czhechoslovakia.

 

Nämä ruusukannut ja sokerikko odottavat minua Ritva´s antiikkiliikkeessä.
Tämän ruusupuristimen annoin lahjaksi sukuni jäsenelle. Jotenkin ihana turhake. Puristimen pohjan tekstistä on vaikea saada selvää.
Ehkäpä joku teistä tunnistaa kyseisen tehtaan?

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.