Vietimme upean kesäisen päivän Raaseporissa Mustion linnassa ja sen puistossa. Minulla oli ilo saada oppaakseni Jouko Kiviranta, joka kertoi elävästi Linder-suvun vaiheista. En paljasta tässä kaikkea, jotta myös sinulle jää tarinoiden kokemisen ilo, mikäli päätät pistäytyä linnassa.
Mustion linna on säätiöity. Alueella on ollut kartano jo 1600-luvulla. Mustion linnan nykyisen päärakennuksen rakennutti vuosien 1783-92 aikana ruukinpatruuna Magnus Linder II (1751-1801), ja sen ovat suunnitelleet Erik Palmstedt ja Christoffer Friedrich Schröder.
Mustion linna puistoineen on upea esteettinen elämys. Minulle kartanot tai linnat ovat kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkiä seiniä ja arkkitehtuurisia kokonaisuuksia, ne ovat miljöitä, joihin ovat jättäneet jälkensä niissä muinoin eläneet ihmiset. Ikään kuin jotain heistä eläisi paikassa yhä.
Paikat ja esineet alkavat elää eri tavalla, kun niihin liittää tarinoita menneisyydestä. Mustion linnan historiaan liittyy monta kiehtovaa ihmiskohtaloa, merkkimiehiä ja kauniita naisia. Myös siinä, miten linna aikoinaan menetettiin ja myöhemmin ostettiin takaisin suvulle, on jotain kohtalonomaista.
Linder-suvun vaakuna.
Hjalmar Linder (1862-1921) oli aikoinaan Suomen rikkain mies. Hänen aikanaan Mustion linnassa vietettiin todellisia loiston päiviä. Hän omisti 64 000 hehtaaria maata ja kolme tehdasta.
Lapsia kiinnosti täytetyn karhun tarina. Se oli ollut aikoinaan kartanon lasten kesy leikkikaveri.
Linderillä oli järjestyksessä Suomen toinen auto merkiltään Mors vuonna 1902. Sitä kuljetti tietenkin autonkuljettaja, ja se herätti ihmetystä ympäristössä.
Kirjoituksessaan Hufvudstadsblabetiin 28.5.1918 Hjalmar Linder moitti punavankien kohtelua epäinhimilliseksi. Tämä ei ollut kaikkien mieleen, vaan Linder leimattiin maanpetturksi ja hän sai tappouhkauksia. Lopulta Linder päätti myydä omaisuutensa ja muuttaa ulkomaille. Kaikki, mihin Linder Suomessa koski, "muuttui kullaksi". Tämä Midaksen kosketus ei kuitenkaan toiminut enää ulkomailla, vaan Linder ajautui velkoihin ja hänen elämänsä päättyi oman käden kautta vuonna 1921.
Hjalmar Linderin sisarpuoli Kitty Linderin (1887-1969) kauneus lumosi aikoinaan myös Marsalkka Mannerheimin. Tämä tunsi Liderin, sillä Mannerheimin sisar Sophie oli hetken naimisissa Hjalmar Linderin kanssa. Tarina kertoo Mannerheimin jopa kosineen Kittyä, joka vastasi kieltävästi. Mikä lie syynä? Oliko Mannerheim hänelle liian vanha? Ilmeisesti Mannerheimin avioeron saaminen edellisestä puolisosta - se tapahtui vasta vuonna 1919 - ei myöskään käynyt täysin helposti. Vai epäilyttikö Kittyä avioitua jo kertaalleen eronneen miehen kanssa?
Kitty ei koskaan avioitunut, ja hän eli viimeiset vuotensa joidenkin lähteiden mukaan "yksinäisenä ja katkeran oloisena". Tätä upeaa korua Kitty on kantanut nuoruudessaan. Kivi on akvamariini. Koru on valmistettu Münchenissä noin 1890, mutta kuten ulkomaisissa koruissa, tässäkään ei ole leimoja.
Esineet ja kuriositeetit kiehtovat minua. Korut, asusteet ja pienet henkilökohtaiset tavarat tuovat menneisyyden lähelle. Nähdessään tämän asun voi kuvitella, miltä tuntui kantaa useiden kilojen painoista juhlavaa virkapukua. Oppaamme kertoi, miten ylvään ryhdin salaisuuden: puvun taakse piilotetut salataskut ja niihin ristikkäin tungetut kädet.
Hjalmar Linder myi kartanon Suomen Finanssiosakeyhtiölle, mutta se ostettiin pian sen jälkeen vuonna 1920 suvulle takaisin. Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa, ja 1940-luvun jälkeen linna ei ollut enää suvun hallussa. Lapsuutensa linnassa viettäneelle Magnus Linderille (1929–2016) linna oli paratiisi. Voi vain kuvitella, miltä sen menettäminen on tuntunut. Kuin parhaimmissa saduissa konsanaan, Mustion linna kuitenkin palautui suvulle Magnus Linderin ostaessa sen takaisin vuonna 1987.
Tuolloin Linna oli surkeassa kunnossa: mm. yläkerran vintille levitetyn pressun päälle oli muodostunut talvisin sisäluistinrata. Valtava kunnostusoperaatio kesti vuosia. Vuotava, romahtamaisillaan oleva katto korjattiin, upeita parketteja peittäneet muovimatot revittiin irti ja mädäntyneet eristeet vaihdettiin uusiin.
Ostohetkellä linnassa ei ollut jäljellä juuri lainkaan sinne kuuluneita vanhoja esineitä. Osa kaakeliuuneistakin oli purettu. Magnus Linder puolisoineen alkoi sisustaa linnaa kustavilaiseen henkeen. He loivat linnaan upea kokonaisuuden, jossa yhdistyvät suvun perintöesineet ja sinne hankitut huonekalut.
"Naisten huoneen" upeat rauniolinnoja kuvaavat tapetiit ovat 1790-luvulta ja ne on tehnyt Bär Sundberg.
Mustion linnassa olivat ensimmäiset kaksinkertaiset käsinpuhalletut ikkunat.
Näkymä huoneesta toiseen. Huomioi upeat parkettilattiat.
Silmää hämäävä trompe l'oeil maalaus on loihtinut juhlassaliin pylväät, syvennykset, jopa ovetkin.
Kustavilaisessa tyylissä symmetria oli tärkeää. Mikäli huoneessa oli vain yksi ovi, sille tuli symmetrian vuoksi maalata pari. Tämä ovi on maalattu taidokkaasti.
Mustion linnassa on yöpynyt Kustaa III sekä myös Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II.
Ihana Dianapatsas oli ulkona yli 100 vuotta, mutta se on nyt siirretty sisätiloihin.
Linna on täynnä mitä ihanimpia kaakeliuuneja.
Keltaisessa salongissa on upea Mariebergin arvokas uuni. Kuviot on maalattu käsin, ilman sabluunaa.
Yksityiskohta yhdestä linnan alkuperäisistä kaakeliuuneista.
Kuva linnan keittiöstä 1900-luvun alusta. Sitä ei ole enää jäljellä.
Ruokasalin tunnelmaa. Pöydän päässä kutsukello, josta painettaessa palvelusväki tiesi saapua paikalle.
Varmasti yhtä vaikuttava on myös linnan puisto, joka on suunnniteltu englantilaiseen tyyliin. Suihkulähteet, antiikin patsaiden replikat, huvimajat, temppelit ja Merlinin torni lumosivat minut täysin.
Nukkuva Fauni on kopio antiikin patsaasta.
Mielestäni puisto oli upea juuri nyt, mutta oppaamme mukaan se on talvisena päivänä jään ja lumen kimallellessa vähintään yhtä ihastuttava. Puisto on avoinna yleisölle ja mitä oivallisin paikka romanttisille hetkille.
Tämä temppeli ja monet muut puiston rakennukset noudattavat uusgoottilaista tyyliä.
Mustion linan alueella toimii myös hotelli, kokoustiloja, ravintola, rantasauna, talvipuutarha ja kesäteatteri. Mitäpä muuta voi enää pyytää?
Tämä vaalea rakennus on suunniteltu vuonna 1840 ja laajennettu vuonna 1867 Albert Edelfeltin isän toimesta.
