Tuulessa lepattavat lehdet, huojuvat köynnökset, sudenkorennot ja perhoset leijailemassa kasviston yllä. Piilossa lehvistön kätköissä luikertelee käärme. Mustavalkoinen grafiikantyö kotimme seinällä on Väinö Rouvisen Paratiisi vuodelta 1973. Äitini osti sen kahdellakymmenellä markalla nuorena taideopiskelijana odottaessaan minua.

Olen katsonut työtä koko lapsuuteni, ja minua kiehtoo erityisesti ajatus piilevästä vaarasta näennäisen seesteisyyden taustalla. En haluaisi käärmettä omaan paratiisiini, siksi se on hyvä olla maalauksessa.

Kuten hyvä taide aina,teos haastoi minut pohdintoihin. Miksi Paratiisissa on käärme? Onko se kuvaus Paratiisista ennen vai jälkeen syntiinlankeemuksen? Missä Aatami ja Eeva ovat? Ovatko he jo maistaneet kiellettyä hedelmää?

Kerran Ateneumissa kierrellessäni huomasin, että teos oli myös museon omissa kokoelmissa. Teoksen arvo minulle ei kuitenkaan perustu siihen, vaan sen herättämiin muistoihin; se on osa minua, seurannut aina mukanani. Ja nyt sitä katselevat omat lapseni.

Paratiisissa minua kiehtoo ajatus menetetystä, tavoittamattomasta ajasta ja paikasta, jota ei enää ole. Sama kaipuu minua kiehtoo historiassa, vanhoissa esineissä  ja taiteessa. 

Taiteilija Väinö Rouvinen syntyi 1932 Tuupovaarassa ja asuu Varkaudessa. Katso lisää hänen teoksiaan Kansallisgallerian kokoelmasta sekä varkautelaisen Taidekeskus Väinölän nettisivuilta.