Kävin viime viikolla tutustumassa Taidesäätiö Meritan Superpop-myyntiin, jossa kaupattiin Nordean ja sen edeltäjäpankkien taidetta, tekstiilejä ja designia. Säätiö jatkaa taiteen myyntiä Pop up –myymälässään Helsingin Vallilassa. Aukioloajat täältä
Asiakkaita palvelevat pankkikonttorit alkavat olla historiaa. Se on sääli, sillä raha-asioiden hoitamisen lomassa niissä sai ihastella pankkien hankkimaa taidetta, maalauksia, veistoksia ja tekstiilejä, sekä designia.
Kun pankkien konttoriverkosto on vuosien aikana kaventunut ratkaisevasti, pankkisaleissa ollut taide on jäänyt turhaksi. Siksi sitä on ryhdytty myymään. Näkyvimmin taidekokoelmaansa on kaupannut Taidesäätiö Merita.
Ilman syitä ja seurauksia ajatellen tässä ei ole kyse sen kummemmasta toiminnasta kuin kokoelman jalostamisesta. Se tarkoittaa, että kokoelmasta poistetaan sen kannalta ikään kuin rönsyt pois. Samaa tekevät myös yksityiset keräilijät, jotka muuten varmasti hyötyvät, kun joku suuri firma perkaa kokoelmiaan.
Nordean ja sen edeltäjäpankkien (Merita, SYP) tapauksessa kokoelman jalostaminen on tarkoittanut maakuntakonttoreihin sijoitetun taiteen myymistä. Miksikään konttoritaiteeksi näitä teoksia ei ole reilua alentaa, vaan myynnissä on ollut kansallisesti merkittävien tekijöiden teoksia. Myös monet paikallisiksi jääneet taiteilijat ovat yltäneet hyvin kiinnostavaan tuotantoon.
Taidesäätiö Meritan taiteen popup-myynnissä oli tarjolla esimerkiksi Gunnar Uotilan isokokoinen veistos. Uotilalle tyypilliseen tapaan se oli veistetty puusta ja esitti rehevää naista. Gunnar Uotila (1913–97) tunnetaan mielestäni yllättävä huonosti ottaen huomioon hänen korkeatasoinen veistostaiteensa. Uotilan veistoksia liikkuu silloin tällöin antiikkimarkkinoilla, lähinnä huutokaupoissa.
Uotila ei ole ainoa kuvanveistäjä, joka on jäänyt paitsioon, sama nimittäin koskee monia muitakin kuvanveistäjiä. Kuvanveistotaide kun tuntuu jääneen pahasti maalaustaiteen varjoon. Veistoksilla on kuitenkin monia etuja tauluihin verrattuna: niitä varten ei tarvitse porata seinään reikiä, veistokset eivät kärsi auringonvalosta ja ovat muutenkin kestäviä, lisäksi ne ovat usein edullisia.
Jos muuten haluat nähdä nerokasta ja runollista uusrealismia, mene Kiasmaan katsomaan Ismo Kajanderin näyttely. Kajander rakentaa vaikkapa kitarasta, tuolista ja saksofonista teosen, josta syntyy ajatuksia kutkuttavaa estetiikkaa.
Näyttelystä tarkemmin täältä
