Elefanttijalkainen tuoli

Helanderin viikonlopun huutokauppa tarjoaa lauantaina kotimaisia muotoiluharvinaisuuksia, kuten Viljo Revellin lasipöydän ja Paavo Tynellin kynttelikön.

Helanderin on jo pari kuukautta markkinoinut pitävänsä huhtikuussa MCM-huutokaupan. Mikä ihmeen MCM? Sehän on luku 1 900 roomalaisin numeroin. Paremmin huutokauppamaailmaan sopivana se tarkoittaa myös 1950-luvun modernia muotoilua, englanniksi Mid-Century Modern.

Tuosta ajasta meillä puhutaan suomalaisen muotoilun kulta-aikana. Kansainvälisissä ympyröissä suomalainen 50-luvun muotoilu hälvenee osaksi skandinaavista muotoilua, Scandinavian Designiksi. Mutta kyllä kansallistuntoa imarteleva Finnish Design -käsitekin maailmalla tunnetaan.

Helanderin MCM-huutokaupan tarjonta on erityisen kiinnostava ja keskittyy kotimaiseen 1900-luvun muotoiluun: huutokaupattavana on monia suomalaisen muotoilun klassikkoja ja harvoin nähtyjä erikoisuuksia Aallosta Aarnioon ja Kukkapurosta Tynelliin. MCM ei olisi nimensä mukainen, jos mukana ei olisi ruotsalaista ja tanskalaista 1950–60-luvun designia. Siitä voi mainita vaikka Borge Mogensenin ja Bruno Mathssonin suunnittelemat tuolit.

Viljo Revellin suunnittelema sohvapöytä on 135 cm leveä ja 39 cm korkea.

Suurena harvinaisuutena voi pitää Viljo Revellin suunnittelemaa lasikantista pöytää, jollaista en ole aikaisemmin nähnyt. Revell (1910–64) oli arkkitehti, jonka kynästä piirtyi kaupunkien maamerkkejä, kuten Makkaratalo Helsingissä, ns. Taskumattitalot Espoon Tapiolassa, Revell Center Vaasassa ja kaupungintalo Torontossa Kanadassa.

Revellin muotoilemassa pöydässä on vaikutteita japanilais-amerikkalaisen Isamu Noguschin vuonna 1947 suunnittelemasta ikonisesta sohvapöydästä. Revellin pöytä ei ole yhtä vapaa ja veistoksellinen kuin Noguschin, mutta siihen on silti onnistuneesti tarttunut kansainvälisen modernismin virtauksia.

Carl-Gustaf Hiort af Ornäs on piirtänyt hyllyn todennäköisesti 1950-luvulla.

Olen nähnyt melko monta Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin piirtämää huonekalua, mutta Helanderilla myytävä hylly on minulle uusi tuttavuus. Hylly tai hyllykkö on jälleen mainio esimerkki Hiortin aikaansa edellä olleesta muotokielestä, kaluste on ihan tätä päivää, vaikka se on suunniteltu 1950-luvulla.

Harvoin saa nähdä Pekka Perjon nojatuoleja, joilla on hauska lempinimi, Elefanttituolit. Eksoottinen nimi juontaa tuolien paksuihin elefanttimaisiin jalkoihin. Perjo suunnitteli tuolit Pohjola-yhtiön entiseen pääkonttoriin Helsingin Munkkivuoressa. Rakennus valmistui 1969, ja sen piirsivät Viljo Rewell ja Eino Tuompo.

Pekka Perjon Pohjolan pääkonttoriin suunnittelema nojatuoli.

Tuolit tuovat muistoja mieliin, sillä entinen työpaikkani, Sanoma Magazines, oli kymmenen vuotta Pohjolan talossa, sen Torniksi kutsutussa osassa. Talon arkkitehtuuri oli upeaa varsinkin sisältä: materiaalit ja toteutus olivat korkeatasoisia, tila oli elämyksellisen avara ja suorastaan veistoksellinen. Ihailin aina, kuinka hyvin Perjon mustanahkaiset, kookkaat ja veistokselliset nojatuolit istuivat osaksi rakennustaiteellista kokonaisuutta.

Yksinkertaisen tyylikäs on Olof Ottelinin näkemys jakkarasta.

Mahtaakohan muuten Rewellin suunnittelema lasikantinen sohvapöytä tulla myös Pohjolan pääkonttorista? Sellaista en muista kuitenkaan nähneeni talossa.

Paavo Tynellin Taito Oy:lle suunnittelema messinkinen kynttelikkö kiinnostaa kansainvälisesti. Kynttelikölle on 1 000 euron pohjahinta, mikä on poikkeuksellista Helanderin kohteille.

Huutokaupan luettelon voi katsoa täältä

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.

Seuraa meitä somessa