Taannoin ihmettelin erästä vanhaa valokuvaa, jossa naisella oli ajettu hiukset lyhyeksi. Kyse ei ollut 1920-luvun polkkatukasta, vaan huomattavasti vanhemmasta kuvasta, joka oli otettu 1800-luvun puolella. Vastaavia kuvia on pilkahdellut vastaan ennenkin. Mitä ihmettä?

Hiuksilla on viestitty asioita kautta historian.  Lyhyet, pitkät, punaiset, kiharat, letitetyt, paljaat tai liinalla peitetyt hiukset ovat olleet myös täynnä merkityksiä muille ihmisille. Ne ovat olleet miehillä ja naisilla vahva seksuaalisuuden, siveellisyyden, vaurauden ja säädyn ilmentäjä.

Ajan mittaan erilaiset hiustyylit ovat kuvastaneet kulloisenkin ajan zeitgeistia, sen kulttuurellista tai politiista ilmapiiriä. Niitä on muokattu muodin mukaan ja niitä tarkastelemalla pystyy helposti ajoittamaan valokuvia ja maalauksiakin. Erilaisista hiuksista voitiin lukea henkilön säätyasema, aviostatus ja standardista poikkeavat hiukset saatettiin saatettiin yhdistää vapaa-ajatteluun, radikalismiin ja naisliikkeeseen.

Pitkät hiukset ja naisellisuus liitettiin voimakkaasti yhteen. Se näkyi myös asenteissa 1960-luvulla, kun miesten hiusmuoti alkoi pidentyä. Sukupuoliroolien asteittainen muutos näkyi myös siinä, miten miesten hiukset pitenivät, kun taas naisten lyhenivät. Toisaalta täytyy muistaa etteivät pitkät hiukset eivät kuitenkaan ole aina olleet vain naisten yksinoikeus,  myös miehillä oli upeita pitkiä hiuksia vielä 1600- ja 1700-luvuilla.

Lyhyet hiukset naisilla eivät ole mikään tuntematon ilmiö historiassa. Egyptissä oltiin kaljuja peruukin alla.  Samoin Ranskan vallankumouksen jälkeen oli vallalla hetkellinen muoti, jossa naisten hiukset lyhenivät. Liekö tämä saanut alkunsa giljotiinien uhreista, joilta leikattiin hiukset pois ennen mestausta? Tämä  ilmiö tukahdutettiin kuitenkin nopeasti "luonnonvastaisena". Lääkäreiden mukaan lyhyet hiukset saattoivat johtaa naisilla vakaviin sairauksiin. Varsinainen vallankumous kyllä kestettiin, "Hiusvallankumous" olisi ollut liian radikaalia.

Lyhyt tukka naisilla tuli yleisesti muotiin vasta 1920-luvulla. Esikuvina ns. Flapper-kulttuurin yksi symboli, näyttelijätär Louise Brooks. Samaan aikaan helmat lyhenivät ja vyötärö laski lantion tasolle. Lyhythiuksisia naisia kuitenkin myös paheksuttiin: heihin saatettiin liittää turmetuneisuus, normien rikkominen ja perinteisen naiskuvan vastustaminen. Taustalla voi nähdä pelkoa "naisten invaasiosta" yliopistoon ja työelämään. Lyhythiuksisina naisten oli mm. vaikeampi saada töitä; konservatiivisimmät  eivät hyväksyneet uutta "vapautunutta" naista.

Hiusten ajateltiin olevan naisen kruunu. Historiallisesti naisten lyhyisiin hiuksiin liitettiin paitsi "miehisyyden" myös häpeän stigma. Esimerkiksi aikoinaan aviottoman lapsen synnyttäneeltä naiselta saatettiin keritä pois hiukset. Tarkoitus "merkata" hänet julkisesti tunnistettavalla tavalla, viemällä tältä osa naiseutta. Samoin hiustenleikkuun myötä pyrittiin viemään osa identiteettiä: mm. natsisaksassa keskitysleireille matkaavilta juutalaisilta leikattiin hiukset. Hiusten leikkuuta käytettiin myös rangaistuksena isänmaanpettureille:  sodan jälkeen miehitetyssä valtioissa vihollisen kanssa seurustelleilta naisilta ajettiin pois hiukset.

Palataanpa ensimmäiseen kuvaan kutrinsa katkaisseesta Jenny (Vivi) Richteristä, mitä lyhyet hiukset naisella 1800-luvulla viestivät?

 Lyhyet hiukset säätyläisnaisella 1800-luvun lopulla saattoivat merkitä  sitä, että hän oli emansipoitunut. Naisasialiikkeen radikaaleimmat naiset leikkasivat hiuksensa lyhyiksi. Mitä sillä haluttiin viestiä? Itsenäisyyttä? Vapautta? Riippumattomuutta?Lienee hyvä tarkastella häntä hieman lähemmin.

Edellä mainitut syyt ovat todennäköisiä laita valokuvaaja Jenny Olivia (Vivi) Richterin omakuvassa. Hän on selkeästi itse valinut hiustyylinsä ja kantaa sen ylpeydellä. Kaiken lisäksi hän oli halunnut myös ikuistaa valokuvaan hiustyylinsä kuin todistaakseen jälkipolville omaa moderniuttaan. Jenny Richter oli pojantyttären mukaan itsenäinen, oman arvonsa tunteva nainen, jolla oli oma valokuvaamo Turun keskustassa. Ei ole mahdotonta, että hän kannatti myös naisaatetta.

Jenny Richter oli mielenkiintoinen persoona. Hän avioitui Gustav Oscar Timgrenin kanssa ja sai kolme poikaa. Nuorimman poikansa hän risti Eivoriksi. Nimi on sekä miehen että naisen nimi. Ja mielenkiintoista kyllä, hänen pojallaan oli pitkään pitkät hiukset. Mistä se puolestaan kertoi?

Oliko se jonkinlaista kapinaa tai leikittelyä sukupolirooleilla? Tapa, jossa pojat puettiin tyttöjen vaatteisiin ennen seitsemää ikävuotta oli nimittäin vanhempaa perua, eikä tuolloin enää käytössä.  Ehkäpä Jenny oli salaa toivonut tyttöä? Tai kenties hän toimi kuten Venny Soldan- Brofelt, jonka pitkähiuksinen ja rusettipäinen Antti-poika sai toimia maalauksissa pitkähiuksisen tytön mallina. Saattaa olla, että myös Vivin valokuviin tarvittiin "pientä tyttöä"?

Tämä naisen lyhythiuksisuus oli kuitenkin erittäin harvinaista 1800-luvulla. Lyhyt tukka oli 1800-luvun säätyläisnaisilla monesti merkki sairaudesta. Uskottiin, että pitkät hiukset "vievät elinvoimaa" sairastavalta ja tuolloin ne usein ne pätkäistiin lyhyeksi. Pitkä, viikkoja kestänyt sairaus saattoi merkitä myös sitä, että paksu, usein lanteille saakka ulottuva tukka oli mennyt sellaiseen solmuun ja takkuun, ettei sitä enää saanut selvitettyä.

Aikoinaan lapsilla hiukset saatettiin leikata lyhyeksi myös syöpäläisten tähden. Tällainen "klanipää" sopii hyvin pikkupojille kesäisin. Myös tytöiltä, aatelisiltakin, saatettiin joutua leikkaamaan hiukset. Louhisaaren lapset kirjassa kerrotaan, miten Annica Mannerheim sairastui vakavasti tyttöjen sisäoppilaitoksessa Smolnassa ja sai myös täitartunnan. Sukulaisen käydessä häntä katsomassa, pieni potilas oli ajeltu kaljuksi.

Köyhemmät naiset saattoivat myös myydä hiuksiaan. Niistä valmistettiin peruukkeja ja valkkeja. Muistan, miten järkyttyneenä luin nuorena tyttökirjasta "Pikku Naisia" kertomuksen siitä, miten  poikatyttö Jo leikkasi ja myi omat hiuksensa auttaakseen perhettään. Kirjassa korostettiin teon jaloutta etenkin sillä, sillä, että hiukset olivat "ainoa asia, mikä hänessä oli kaunista".  Teko oli epäitsekäs ja uhrautuva, mutta Jo löysi itsestään myös turhamaisuuden synnin suriessaan salaa menetettyjä kutrejaan.

Hiuksia leikattiin myös sodan aikana raaka-aineiksi. Silloin hiusten leikkuu oli isänmaallinen teko. Hyviä tekoja löytyy yhä. Ystäväni tytär luopui hiuksistaan lahjoittaen ne hyväntekeväisyyteen.

Millaisia merkityksiä liitämme nykyään lyhyisiin hiuksiin naisilla? Tai pitkiin miehillä? Vai liitämmekö?

Mitä mieltä olet, ovatko hiukset enää vain oman muodinmukaisen tyylin ilmentäjiä vai voiko hiuksilla yhä viestiä omaa identiteettiä tai arvomaailmaa?