Avioliiton solmimisen historiassa pelkkä rakkaus ei riittänyt sinetiksi, vaan liitto kulttuurista riippumatta vahvistettiin erilaisin taloudellisin sitoumuksin. Puolin ja toisin.
Romanttisista historiallisista maalauksista ja elokuvista on meille tullut tutuksi ns. "morsiamen ryöstö". Erään teorian mukaan morsiamen ryöstön pohjalta kehittyi ns. "ostoavioliitto", jossa vanhemmille alettiin maksaa korvauksia hyvityksenä tyttären menetyksestä. Tapa kehittyi aikojen kuluessa niin, että morsiamen vanhemmille alettiin maksaa lahjoja edeltäkäsin.
Sittemmin myös morsiamen vanhemmat maksoivat myötäjäisiä sulhaselle avioliittoa solmittaessa. Myötäjäiset saattoivat olla elintarvikkeita, vaatteita, koristeita, kotieläimiä, maata tai karjaa. Joissain kulttuureissa myötäjäiset jäivät tyttären omaisuudeksi mahdollisen hylkäämisen tai leskeyden turvaksi. Esimerkiksi Rooman valtakunan aikaan myötäjäiset eli dos merkitsivät laillisen vaimon tunnusta. Vaikka dos jäi miehen huolehdittavaksi, hänellä ei ollut oikeutta hävittää tai tuhota niitä. Samaa periaatetta sovelsi kirkko myöhemmin.
Hääpäivän jälkeen aamulla on yhä tapana antaa huomenlahja tuoreelle puolisolle. Kulttuurikohtaisia eroja löytyy, mutta huomenlahjan alkuperä liittyy nimenomaan vaimon taloudellisen aseman turvaamiseen. Sen idea oli taata vaimolle pesämuna miehen hylkäämisen tai kuolemantapauksen varalta.
Huomenlahjan erilaisia muunnoksia löytyy monesta kulttuurista aina Intiasta, Arabiasta ja Kiinasta alkaen. Jo Hammurabin laissa mainitaan paitsi morsiamen hinta myös sulhasen morsiamelle antamat lahjat. Roomassa sulhanen antoi tuoreelle vaimolle lahjaksi ns. arrha sponsan, joka oli mahdollisesti jäännös vanhemmasta tavasta maksaa hinta morsiamesta, nyt se vain annettiin suoraan tuoreelle vaimolle tämän vanhempien sijaan. Huomenlahjan voi myös nähdä seremoniallisena lahjana siirryttäessä yhdestä elämänvaiheesta toiseen: neidosta rouvaksi. Koska lahja annetaan hääyön jälkeisenä aamuna epäillään sen liittyvän myös morsiamen neitsyyden varmistamiseen. Toisaalta myös uudelleen avioituville leskille saatettiin antaa huomenlahja.
Tavallisen kansan parissa mahdolliset huomenlahjat olivat usein käytännöllisiä vaikkapa astioita tai sulhasen itse veistämä kaunis kapioarkku. Varakkaimmilla huomenlahjat olivat ylellisyystuotteita: koruja tai jopa kartanoita. Suomalaisittain tunnetuimpia huomenlahjoja oli Aurora Stjernwallille annettu 55,2 karaatin timantti le Grand Sancy upporikkaalta venäläiseltä puolisolta Paul Nikolajevits Demidovilta. Nykyään huomenlahjoja annetaan niin morsiamelle kuin sulhaselle. Huomenlahjan tarkoitus on enää muistuttaa kauniista päivästä vielä vuosienkin kuluttua. Kaunis luksus sopii modernin huomenlahjan teemaan.
Kuvien kauniit Vintage-esineet on Sweet Drops liikkeestä Korkeavuorenkadulta. Liike on ostanut kauniit käytetyt merkkiesineet ja -asusteet pääosin suomalaisilta naisilta ja miehiltä.