Huutokaupassa tauluostoksilla

Blogit Julkaistu 18.3.2016

Muutamia vuosia sitten menimme mieheni kanssa Bukowskis Klassisen huutokaupan näyttöön ihailemaan sen antia. Se on eräänlainen harrastuksemme. Paikka unelmoida ja nähdä hienoa taidetta ja designia. En voi mitään itselleni, mutta aina sieltä tekisi mieli viedä useampikin aarre kotiin.

Katseeni kiinnittyi Oskari Paatelan hienoon, suhteellisen suureen maalaukseen, joka kuvasi kahta poikaa laskemassa venettä vesille. "Ihan kuin meidän pojat!", ajattelin. Työssä oli hieno kuvapinnan halkijakava sommittelu. Niin yksinkertainen, rauhallinen ja tasapainoinen työ, jossa kuitenkin liikkeen tuntu pojan ottaessa tukea kivestä, kiikkerää venettä työntäessään. Maalauksessa oli harmoninen värimaailma, jonka väripilkkuna toimi punertava vene. Vesi kuvattu erityisen upeasti, purren heijastukset ja liplattavat laineet veivät ajatukset lämpimiin kesäpäiviin.

Työn maalannut Oskari Paatela (1888-1952) oli nuoruudessaan erittäin lupaava taiteilija ja kyseinen työ oli hänen parhaalta luomiskaudeltaan. Maalauksen lähtöhinta ei ollut mielestäni liian suuri sen korkeaan tasoon nähden. Tökkäsin mieheäni kylkeen ja sanoin, että siinä olisi hyvä ostos. Hänkin piti maalauksesta, etenkin kun selitin sen olevan hyvä, epäilemättä ajan mittaan arvoaan nostava sijoitus. Maalausta voisi lisäksi ihailla kodin seinällä toisin kuin pankkiholvissa säilytettäviä arvopapereita. Päätimme, että yritämme saada maalauksen omaksemme.

Vihdoin koitti huutokauppapäivä. Olimme molemmat kotona koneidemme ääressä ja mieheni vielä suorassa puhelinyhteydessä huutokauppaan, jottei tekniikka pettäisi meitä tänä tärkeänä päivänä. Olimme sopineet hintakaton, jonka yli emme tarjoaisi. Kohde kohteelta lähestyttiin maalaustamme. Sydämeni pamppaili. Näin työn jo silmissäni olohuoneemme seinällä.

Lopulta koitti tuo hetki. Ensimmäinen huuto lävähti pöytään. Sen jälkeen tuli hiljaista. Se oli moninkertainen lähtöhintaan nähden ja yli kolminkertainen kattohintaamme ajatellen. Aikamoinen pelinavaus. Pettymystämme pidätellen luovuimme leikistä ja maalaus meni tarjottuun, varsin korkeaan hintaan.

Vieläkin mietin tuota maalausta.