Rutumin eli Rundomin kartano sijaitsee Lapinjärven kunnassa. Sillä on monipolvinen historia 1700-luvulta lähtien. Omistajiin on kuuluneet mm. Hasselblattin, Gyllingin ja Askolinin suvun jäsenet. Myös Creutzit asuivat kartanossa hetken, kun Malmgårdia rakennettiin. Nykyään sen omistaa mitä viehättävin pariskunta Marja ja Kari Hirvonen. Hirvosen perhe asettui kartanoon toisen maailmansodan jälkeen, siirtokarjalaisina. Kartanon sisustuksessa näkyy vahvasti myös karjalainen perinne.
Kartanossa on ihana tunnelma. Kaikessa näkyy, miten omistajapariskunta rakastaa ja vaalii Rutumia. He ovat kunnostaneet kartanon nykyiseen asuunsa 2000-luvulla. Kunnostus on tehty paitsi sisätiloihin, myös kartanon julkisivuun, joka on palautettu alkuperäiseen asuunsa. Erityisesti minua ihastutti perinteiden vaaliminen joka näkyi niin käsityöissä kuin meille tarjotuissa paikallisissa herkuissa. .
Kuin sattumalta luin hieman ennen visiittiäni kuvanveistäjä Ville Vallgrenin ihanan ABC-kirjan, jossa kerrotaan myös elämästä Rutumin kartanossa 1800-luvun lopussa. Vallgrenin isä oli kotoisin Lapinjärveltä ja hänen tätinsä oli naimisissa Kapteni Gyllingin kanssa. Kirjassa Lapinjärven elämää kuvaillaan herkulliseen tyyliin L-kirjaimen yhteydessä. Enkä voinut olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä myös tähän päivään.
Ville Wallgren kuvailee Laura-rouvan vastaanottoa seuraavasti: "Täti Laura Gylling tuli meitä vastaan. Äiti sai torut, kun oli lähtenyt kiireellä matkaan ja saapunut perille liian aikaisin, hänenhän piti tulla vasta kolme päivää myöhemmin. Nyt ei ollut mitään valmiina. Hyvä juottovasikkakin teurastamatta, suuri rinkilä paistamatta. Ahvenkoskelta tilattu lohi tulisi vasta huomenna. "Kuinka voin ottaa vastaan Göran veljen?" Tämä tarkoitti isää, Laura-tädin veljeä Georgea. Silloin sanoi äiti: "No olkoon sitten! Me käännymme ympäri ja ajamme takaisin Porvooseen!" "Astukaa nyt kumminkin sisään", täti sanoi." Ja mikäli Vallgrenia on uskominen, kartanon tarjoilut olivat yltäkylläiset huolimatta liian aikaisin saapuneista vieraista. Lähistöllä asui myös Ville Vallgrenin isän toinenkin sisar ja tädit kilpailivat keskenään, kumpi heistä tarjoaa lempiveljen perheelle parhaat herkut.
ABC-kirjassa kuvaillaan kartanon pitkää salia seuraavasti. "siinä oli vaaleanvihreät kukikkaat tapetit, kolme ikkunaa pitkällä seinällä, kaksi toisella ja köynnöskasvi, jota riitti kaikelle neljälle seinälle ja jossa oli valkeita ja vaaleanpunaisia kukkaterttuja... Lattia oli valkea, puhtaaksi hangattu kuin se olisi marmoria ja sille oli levitetty pitkät kotikutoiset puuvillaiset riepumatot huoneen pitkittäissuunataan."
Mekin herkuttelimme paikallisilla herkuilla: oli notkuva kalapöytä, lihaa ja herkullisia salaatteja. Tuntui kuin olisin sirtynyt ajassa taaksepäin Ville Vallgrenin lapsuuteen, jolloin Rutumissa " Pöytä notkui hyviä, ihania ruokalajeja. Oli sekä herkusilliä perunoiden kera, munia, savustettua kieltä, tuoresuolattua lohta, tilliä, rapuja, juustoja ja monta lajia...Hyvää keitettyä lohta, juottovasikkaa herneitten ja kukkakaalin kera, porkkanoita. Voin aina jälkeenpäin pahoin ahneuteni tähden, sillä söin kaikkea, mitä pöydässä oli." Minulle meinasi käydä vähän samoin kuin Ville Vallgrenille.
Rutumin kartano on avoinna tilauksesta. Se soveltuu mainiosti erilaisten kesäjuhlien pitopaikaksi.
Ps. Kartanokierrokseni ensimmäisen osan voit lukea tästä
