Kylpyläelämää Pärnussa

Vietin viime viikonlopun Virossa sisustustoimittajien rentoutusmatkalla ihastuttavassa kylpyläkaupunki Pärnussa. Marraskuun harmaus ei varmastikaan tee millekään kaupungille oikeutta, mutta siitä huolimatta Pärnu hurmasi minut. Ja itse asiassa juuri marraskuu vihmomine sateineen on mitä parhain aika lillua kuumassa altaassa ja antautua kauneushoitoloiden henkilökunnan taidokkaiden käsien hemmoteltavaksi.

Vierailimme matkamme aikana tutustumiskäynnillä vanhassa kylpylähotelli Hedonissa, jonka juuret juontavat jo 1800-luvulle, jolloin paikalla oli puinen kylpylälaitos. Se kuitenkin tuhoutui ensimmäisessä maailmansodan aikaan vuonna 1915 ja paikalle rakennettiin  vuonna 1927 valmistunut uusklassismia henkivä rakennus. Sitä on jatkettu viitisen vuotta sitten uudella, modernia arkkitehtuuria edustavalla tyylillä. Tässä blogissa keskityn kuitenkin vanhempaan puoleen, historialliseen Hedonin rakennukseen.

Hedon Spa
Kylpylän sisääntuloaulan kattoa.

 

Vaikka paikalla oli ollut kylpylätoimintaa jo vuodesta 1838 alkaen, kylpylän ensimmäinen varsinainen  kukoistuskausi ajoittuu 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun, jolloin kylpylässä vieraili tuhansia ihmisiä vuosittain. Kylpylät olivat paikkoja, jonne tultiin paitsi parantamaan terveyttä ja toipumaan kaupunkielämän rasituksista myös seurustelemaan ja etsimään sopivaa elämänkumppania. Puistossa soi musiikki ja ahkeran vedenjuonnin yhteydessä myös tanssahdeltiin läheisisä ravintoloissa. Hedonin toinen kukoistuskausi ajoittuu uuden rakennuksen valmistumisen jälkeisiin vuosiin 1920-luvun loppuun ja 1930-luvulle, jolloin kylpylä tarjosi moderneja hoitoja. Samaan aikaan Pärnuun rakennettiin useita funkistyyliä edustavia rakennuksia.

Tämä hauska funkisrakennus lähellä rantaa oli myynnissä.

1940-luvulla toisen maailmansodan aikaan kylpylässä hoidettiin milloin saksalaisia, milloin neuvostossotilaita. Sodan loputtua, neuvostovallan aikaan, kylpylä jatkoi toimintaansa. Sinne sattoi kunnon työläinen saada lomaseteleitä ja matkustaminen Pärnuun oli neuvostoaikana lähes sama kuin olisi päässyt ulkomaille. Tosin mutakylpyjenkin yhteydessä joutui katsomaan Stalinin patsasta, joka oli asetettu esille muistuttamaan Isä Aurinkoisesta.

 

Tässä käytävässä annettiin aikoinaan mutakylpyjä. Ammeet ovat alkuperäiset eivätkä enää käytössä. Niissä oli nähtävissä tummia jälkiä mudasta.

Nyt kylpylä ei tarjoa enää mutakylpyjä, mutta oli valittavissa vaikka mitä muita ylellisiä hoitoja: kasvohoidoista hierontaan.  Käytävillä tuoksuivat eteeriset öljyt ja ravintolassa tarjoiltiin todella herkullista ruokaa. Kylpylässä saattoi nauttia myös valohoitoa, jossa viidentoista minuutin jälkeen oli tankannut itseensä päivän D-vitamiiniannoksen. Se tulisi todella tarpeeseen, sillä aurinkoa ei juurikaan nyt näy.

Kylpylän vanhassa puolessa oli jätetty paljon historiaa näkyviin. Sinne saattaa nykyään majoittua myös lemmikkien kanssa.
Alkuperäiset lattiat.
Kylpyhuoneissa oli yhä tallella luukku, josta aikoinaan annettiin virtsanäyte.
Vanhan puolen käytävillä oli jäljellä aitoa tunnelmaa.
Kylpylästä oli suora näkymä upealle hiekkarannalle.
Kylpyläarkkitehtuurikokonaisuuteen kuuluu aina olennaisena osana puisto. Hedonia ympäröi upea ranta ja puistoalue, jossa lenkkeilin aamuisin.
Juoksulenkilläni pysähdyin kun kuulin musiikkia virolaisen säveltäjä Raimond Valgren (1913-1949) patsaan kohdalla. Hän on säveltänyt yli sata kappaletta, jotka ovat osa virolaista kulttuurihistoriaa, itselleni niistä tutuin on Saarenmaan valssi. Pärnussa hän sävelsi mm. Pärnu Ballaadin ja Näkineidin.

Ps. Lue kaupungin vanhoista rakennuksista seuraavasta blogistani Pärnu esteetikon silmin

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.