Sain kutsun serkkuni kotiin Turkuun. Illan mittaan hän avasi vanhan kaapin, jonka sisässä minua odotti aarre: Muistojen Kirja 1830-40-luvuilta. Se tarjoaa pienen pilkahduksen ajan tyttökulttuurista.
Henkeä pidättäen avasin vanhan punakantisen muistokirjan. Kirjasen alkuperäinen omistaja oli isoisäni isoäiti Aurora von Rehausen, omaa sukuaan Aurora Richter. Hän oli syntynyt Ruotsissa vuonna 1824. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli Ruotsissa, Ulriksdahlin linnassa Tukholman lähistöllä. Hänen isänsä työskenteli linnan komendanttina vuosina 1810-49.
Kirjaan on kirjoitettu muistoja vuodelta 1830 alkaen, jolloin Aurora oli kuusivuotias. Kirjoittajina ovat ruotsalaiset ystävät, perheenjäsenet, kummitädit, sukulaiset ja muut tärkeät henkilöt. Kenties Aurora kävi jonkinlaista nuorten neitien koulua Ruotsissa ja osa kirjoittajista saattavat olla hänen koulutovereitaan tuolta ajalta. Kirjassa minua ihastuttivat paitsi runot ja muistokirjoitukset vuosien takaa, myös kauniit kiiltokuvat, kuivatut kukkaset ja rakkaan ystävän hiuksista askarreltu koriste. Sekä liikuttavat kirjoitusvirheet.
Forget Me Not- muistokirjat ovat tyypillinen osa tyttökulttuuria. Muistan itsekin kouluvuosiltani pitäneeni sellaista ja kirjoitelleeni ahkeraan muiden vihkoihin. Ystävän muistokirjaan tuli kirjoittaa runo ja koristella sivu hienosti. Kauneimmat kiiltokuvat säästin parhaille ystävilleni. Runoja kierrätettiin ahkerasti: hyvä runo saattoi toistua useastikin kirjan lehdillä.
Mitä itse kirjoitukset kertovat ajastaan? Ne ovat paljolti konventioiden sanelemia, mutta "aitoja tunteen pyrskähdyksiäkin" löytyy joistan kirjan sivuille kirjoitetuista viesteistä. Loppusoinnut olivat tärkeä sisällyttää runoihin. Yleensä niissä piili myös joku oivallus tai ovela sanaleikki. Tietty jatkumo oli tärkeää: muistan kopioineeni runoja mummini muistokirjasta myös ystävieni muistokirjoihin.
Runot ja värssyt kuvaavat eräänlaista "viattomuuden aikaa". Ne ajoittuvat lapsuus- ja nuoruusvuosiin, aikaan ennen avioitumista. 1800-luvun alun teksteissä opastettiin millaisia hyveitä nuorella tytöllä tulisi olla, mutta muistutettiin myös velvollisuuksista ja vastuista. Tulevan vaimon rooli oli olla kodin valtiatar: pitää huolta lapsista, miehestä ja pitää palvelusväki ojennuksessa.
Kirjoista nousee voimakkaasti esiin tyttöjen keskinäinen suhde, tuki ja ystävyyden merkitys. 1800-luvulla miesten ja naisten maailmat olivat voimakkaasti eriytyneet. Ystävyyssuhteet ja sukusidokset oman sukupuolen edustajien kanssa olivat monesti tärkeämpiä ja syvällisempiä kuin suhde omaan puolisoon, joka saattoi hyvinkin olla eri sukupolvea ja eli "omaa" elämäänsä kodin ulkopuolella. Naisten elämä oli tuolloin puolestaan vahvasti sidottu kodin sisäiseen piiriin. Runojen pääsisältö oli ajatus siitä, että nuorena solmitun ystävyyden toivottiin säilyvän läpi elämän.
Muistokirjojen ystävyyssuhteet loivat alun samoissa pienissä piireissä liikkuvalle "verkostolle". Omassa tutkimuksessani käy hyvin ilmi, miten tyttöjen ystävyyssuhteita hyödynnettiin myöhemmin elämässä esimerkiksi liittyen aviomiehen työtehtäviin. Verkostot toimivat toki vastavuoroisesti: ystävättäriltä saatiin ja heille annettiin suosituskirjeitä eri vierailukohteisiin. Näin päästiin nauttimaan myös tuiki tuntemattomien vieraanvaraisuudesta uudella paikkakunnalla. Ystävyyssuhteet kantoivat ja "periytyivät" usein sukupolvelta toiselle: vaikkapa silloin kun perheiden poikia lähetettiin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan ystävättärien valvovan silmän alle tai tyttäret kesävieraiksi ystävättärien perheen huviloille itsenäistymään ja oppimaan seurapiiritapoja.
Kirja päättyy vuoteen 1844, jolloin kaksikymmentävuotias Aurora avioitui serkkunsa Christian Werner von Rehausenin kanssa Ulriksdalin linnassa 29. kesäkuuta. He muuttivat Helsinkiin ja Aurora joutui jättämään taakseen lapsuusajan huolettomat päivät linnassa ja koko entisen elämänsä: sekä kotimaansa, perheensä että ystävänsä. Aurora kaipasi takaisin Ruotsiin ja puhui siitä lapsilleen jonkinlaisena ihmemaana. Joka kesä hän matkusti tervehtimään sukuaan ja ystäviään. Kenties joku näistä kirjan ystävyyksistä kesti läpi elämän.
-Forget me not.-
Tässä muutama muistamani runo. Muistatko sinä, millaisia runoja muistovihkoon kirjoitettiin?
"Sun ystäväsi omasi,
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Ois se ainoa iloni
jos oisit aina luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi,
niin murhe minut murtaisi.
Mutta jos ystävä et olekaan,
lue joka toinen rivi vaan!"
"Rosies are red, Violets are blue. Sugar is sweet and so are You!"
"Jos kirppu puree sinua, muista silloin minua. Jos se puree kovasti, tulee sinusta rovasti ."
