Jos etsit persoonallista syntymä- tai tupaantuliaislahjaa tai haluat löytää kotiinsa huonekalun tai muun sisustustavaran, jollainen ei tule vastaan seuraavana päivänä, kannattaa tutustua antiikkiliikkeiden ja huutokauppojen tarjontaan. Sieltä saattaa löytää esineitä, jotka jättävät suun auki.
Vanhan tavaran ostaminen on myös ekologisempaa kuin uuden hankkiminen. Laadukkaille antiikkimööpeleille voi sitä paitsi povata pitkää elämää, sillä ne ovat korjattavissa, mikä ei ole itsestäänselvyys uusien kalusteiden kohdalla.
Antiikkimarkkinoilla tapaa esineitä ja tavaroita, jotka ovat jääneet pois käytöstä. Ennen vanhaan yleistä puhelinpöytää ei enää tarvita alkuperäiseen käyttöön lankapuhelimien siirryttyä historiaan, mutta nyt sitä voi käyttää vaikkapa pienenä baarikaappina. Itse lankapuhelimelle on vaikea keksiä uusiokäyttöä, mutta keräilijöiden kokoelmiin nekin jo alkavat kulkeutua.
Tarjoiluvaunut ovat käteviä joka paikan höyliä. Niillä voi tuoda tarjolle cocktailit ja pienet purtavat tyylikkäästi. Juustot kulkevat niissä yhtä mallikkaasti, ja apupöytänä tarjoiluvaunu on mitä mainioin. Klassikko on tietysti Alvan Aallon 30-luvulla Artekille suunnittelema koivuinen tarjoiluvaunu.
Muita kotimaisia tarjoiluvaunujen tekijöitä ovat ainakin Merivaara ja Heteka, joiden putkirunkoiset tarjoiluvaunut edustivat tuolloin kansainvälistä funktionalismia. Aalto valitsi vaunun materiaaliksi kromattujen putkien sijasta kotoisen koivun, ja sitä voikin pitää pehmeämpänä ja pohjoismaisena tulkintana mannermaisesta modernismista.
Kiinnostus esineisiin ei läheskään aina synny käyttötarkoituksen tarpeesta. Suuri syypää tavaran haalimiseen on keräilyn himo, joka useassa tapauksessa syntyy kiinnostuksesta historiaan. Esine, joka ei välttämättä ole maallikon mielestä ollenkaan viehättävä, voi asiaan perehtyneelle keräilijälle olla mitä kaunein.
Tavara voi olla ikään kuin avain menneeseen ja kertoa siitä monella tavalla ja tasolla: kulttuurista eli ihmisten tavoista eri aikoina ja paikoissa, tekniikan kehittymisestä – kuten juuri lankapuhelin, mausta, lyhyesti sanottuna ihmisestä. Se on aika paljon se.
Eräänlaiset esinefetisistit ovat luku erikseen. Tällainen ihminen lumoutuu ennen kaikkea esineestä itsestään, sen materiaalista, muodoista ja väreistä. Toisaalta nekään eivät yleensä synny ilman ihmistä, esineen tekijää, joten viime kädessä ihailu kohde on tässäkin inhimillinen. Kun katsot artefaktia, se tarkoittaa ecce homo.
