Muistan vieläkin sen joulun pikkutyttönä, kun sain eteeni valtavan paketin. Paperit kahisivat ja lentelivät ympäri huonetta kunnes sieltä paljastui punakeltainen nukkekoti. Unelmieni täyttymys. Siinä oli kaksi kerrosta, ullakko, musta ulko-ovi, "parkettilattia" ja kauniit ruusutapetit. Ukkini oli tehnyt nukkekodin alunperin äidilleni 1950-luvulla, se oli silloin yksikerroksinen. Ukkini lupasi, että se saa elintasokerroksen aina siirtyessään seuraavalle sukupolvelle. Oman tyttäreni täyttäessä kolme vuotta annoin nukkekodin lahjaksi hänelle. Ukkini oli tuolloin niin vanha, ettei suunnitelmista huolimatta kolmatta kerrosta enää rakennettu. Nukkekodin "tuunaus" oli ihanaa: illat ja yöt maalasin, koristelin ja tapetoin. "Remontin" yhteydessä kerrosten alta paljastuivat alkuperäiset Bambi- ja orvokkitapetit, samanlaiset kuin ukkini ja mummini kesäasunnossa.
Rakkauteni vanhoihin nukkekoteihin johdattikin minut Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova museon upeaan Nukkekotinäyttelyyn. Niiden pienoismaailma on kurkistus tyttökulttuuriin: fantasian ja unelmien maailmaan. Leikit kätkevät sisälleen myös opettavan ja kasvattavan aspektin. Nukkekodin rakentaminen, sisustaminen ja pienoiskodin maailma valmistivat leikkijäänsä tämän tulevaa roolia silmälläpitäen. Aikoinaan väheksytyt tyttöjen leikit avaavat meille paljon menneisyyden mikrohistoriaa.
1700-ja 1900-luvun perhettä tutkivalle näyttelyn vanhat nukkekodit ovat asumisen ihanteiden ilmentymiä, arjen historiaa, tyyli- ja kulttuurihistoriaa tulvillaan. Nukkekoteja tarkastelemalla paljastuu kodin hierarkinen järjestys: sen sukupuolittuneet huoneet: tupakkasalongit, biljarihuoneet ja buduaarit kertovat naisen ja miehen rooleista eri aikoina. Myös kodin yksityisten ja julkisten tilojen rytmitys kertovat asumisesta: edustamisesta myöhemmin myös yksityisyyden ihanteen kasvusta. Näyttelyssä näkyvät hyvin ne muutokset, jota brittiläisessä luokkayhteiskunnassa tapahtuu noin kolmensadan vuoden aikana. Nukkekotien pienoismaailmoista on "luettavissa" niin isäntä- ja palvelusväen erilaiset roolit, lasten ja vanhempien suhteet eri aikoina kuin yhteiskunnassa tapahtuneet aatteet, mullistukset ja keksinnötkin.
Kiersin hienosti rakennettua näyttelyä tyttäreni kanssa syvien huokauksien saattelemana. Eivät nukkekodit ole vain tytöille, leikkisin niillä kernaasti vieläkin! Mielestäni näyttelyn nukkekotien omistajien tarinat olivat yhtä kiehtovia kuin itse koditkin: monille nukkekotien rakentaminen oli paluuta lapsuudenkodin idylliin tai muistojen vaalimista ehkä jo menetetystä kaupunkikodista tai kartanosta. Nukkekotia sisustavalle naimattomalle naiselle ne ilmensivät kenties kaipuuta omaan kotiin. Nukkekotien maailma saattoi olla myös utopiaa, pakopaikka, siellä elettiin täydellistä elämää, jota todellinen perhe-elämä ei aina tarjonnut.
Nukkekoteja ( vuosilta 1760-2001) Lontoon Victoria an Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa 27.11. 2015-10.4.2016.
Ps.Omaan nukkekotiin oli museon myymälässä tarjolla ihania minidesignhuonekaluja, mattoja ja tapetteja! Halina Pasierbskan "Dolls' Houses"-kirja nukkekotien maailmasta oli myynnissä Aboa Vetuksessa. Uppouduin kotona rauhassa sen hienoihin kuviin ja pikkukotien yksityiskohtiin. Jos taas Brittiläisen kodin historia kiinnostaa, lue Bill Brysonin viihdyttävä kirja "Lyhyt historia lähes kaikesta kotona".
Kurkkaa facebooksivuilleni Löytöretkeilijän Paratiisi, siellä vielä lisää taidetta, designia ja historiaa
