Viime viikonloppuna pidettiin Albergan kartanossa jo perinteisiksi muodostuneet Espoon seudun käsityöyhdistyksen joulumarkkinat. Leppävaaran alue on kokenut suuria mullistuksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Vanha kartanomiljöö on piiloutunut uudisrakennusten ja moottoritien helmaan.
Aikoinaan 1700-luvulla kartanoalue tunnettiin hienosta puistoalueestaan, symmetrian ihanteita noudattelevasta muotopuutarhastaan lehmuksineen ja sireeneineen. Sen loistokautta oli ilmeisesti 1700-luku, mutta vielä 1900-luvun alussa puutarha oli upea. Kirsti Gallen-Kallelan piirustuksen mukaan alueella oli mm. tarkoin vartioitu yksityinen omenatarha ja toinen omenatarha, josta omenia kerättiin myyntiin. Suuria lehmuksia 1700-luvulta, erikseen mainittu "stor björk", kirsikkapuutarha ja kolme ankkalampea. Alueella oli tuolloin vielä monia työväen- sekä talousrakennuksia, mm. talli 20:lle hevoselle, jotka ovat tätä nykyä purettu. Osa kartanon puistosta on viime vuosina entisöity, osin korjailtu ja rakennettu uudestaan. Sinne on istutettu vanhoista pistokkaista historiallisia kasveja ja alue on suojeltu muinaismuistolain voimin. Sieltä löytyvät jäänteet sekä barokin muotopuutarhan että englantilaisen maisemapuutarhan ihanteista. Keväällä siellä tuoksuu piiperinsyreeni ja alkuperäisen puutarhan rakennuttajan Tersmedenin sukulaisten mukaan nimetyt omenapuun kukat.
Albergan tilalla on pitkä ja hieno menneisyys, 1600-luvun lopulla se oli säteriratsutila. Alueella on toiminut tiilitehdas, jonka tiiliä kuljetettiin 1700-luvulla mm. Viaporin rakennusmateriaaliksi. Alueella on harjoitettu myös jonkinlaista savi- ja fajanssiastioiden valmistusta mahdollisesti jo 1700-luvulla, mutta viimeistään vuodesta 1812, jolloin tehdas perustettiin uudelleen. Tehtaalla valmistettiin astioiden lisäksi myös kaakeliuunin kaakeleita leimalla "Ahlberga". Maantien lähellä toimi myös kartanon oma hirsinen krouvirakennus.
Albergaa oli omistanut usea aatelissuku, kunnes se päätyi Kiseleffin suvun haltuun 1850-luvulla. Feodor Kiseleff oli aloittanut uransa kiertokauppiaana, mutta päätti sen menestyksekkäänä liikemiehenä. Sääty-yhteiskunta oli alkanut murentua kivijalastaan ja sen huipulle puski paikkansa myös yritteliäs "self made man". Kartanon vanha, 1803 valmistunut päärakennus toimi perheen kesäasuntona. 1870-luvulla Kiseleff päätti päätti rakentaa uuden, entistä ehomman päärakennuksen. Vanha päärakennus toimi sittemmin mm. kouluna. Rakennus purettiin 1950-luvulla.
1900-luvun alussa kartanoalueen omisti Slöör-suku, joka oli perinyt sen Kiseleffin leskeltä. Mary Slöör oli Akseli Gallen-Kallelan tuleva vaimo. Gallenin taiteilijaperhe asustikin jonkin aikaa kartanossa ennen oman ateljeerakennuksen rakentamista Tarvaspäähän. Slöörien aikaan kartanossa pidettiin hienoja juhlia, joissa mukana oli mm. Mannerheim.
Vuonna 1913 kartano jaettiin kahtia Albergaksi ja Leppävaaraksi ja alueen palstoittaminen alkoi. Vuonna 1937 kartanossa toimi Elma Virtasen omistama "Albergan kartanon Ravintola ja täyshoitola." 1990-luvulle tultaessa kartano oli päässyt huonoon kuntoon ja se uhattin purkaa. Suojelupäätös kuitenkin saatiin aikaan ja kartanon korjaustyöt valmistuivat 1997.
