Sain kunnian valita viikonloppuna pidettävissä HRVDE-messujen kymmenen suosikkiani Suomi 100-näkökulmaa mielessäpitäen. Meitä "raatilaisia" oli kaikkiaan kymmenen, ja jokainen sai valita oman "top teninsä". Näin messujen tarjonnasta saataisiin koottua sata esinettä Suomi 100-hengessä.

Tarkoitukseni oli valita esineitä, jotka omalta osaltaan valaisisivat suomikuvaa muotoilun ja designin kautta. Messuilla oli vaikka mitä ihanaa, joten valinta ei ollut ihan yksinkertaista. Olisi ollut helppo langeta Aalto, Wirkkala, Sarpaneva ja Toikka nelikkoon ja valita jokaiselta tyypillinen esine linnuista vaneripöytään. En kuitenkaan ottanut kymmenikkööni yhdenkään heistä töitä, vaikka arvostankin heitä suuresti. Uskon ja luotan, että toiset valitsevat näitä herroja ihan varmasti.

Päätinkin valita toisin: ei kalleinta kärkidesignia tai niitä itsestäänselvimpiä suunnittelijoita, vaan henkilöitä, jotka omalta osaltaan olivat vaikuttamassa suomikuvan muotoutumiseen. Samalla halusin nostaa esiin myös naissuunnittelijoita, jotka omalla työllään rikkoneet lasikattoja. Onneksi tehtävänanto oli tarpeeksi laaja, joten saatoin nostaa muutaman designhelmen ohessa esiin myös arkisempaa esineistöä. Koska olen historioitsija, näen suomikuvan muotoutumisen myös historiallisena kertomuksena, jossa usein tavanomaisten esineiden takaa pilkistää se aidoin suomalaisuus.

Seuraavaksi valintani ja perusteluni.

1. Narupurkki.

Hyvä design ei ole pelkästään elitististä. Se voi olla yhtä hyvin talous- ja ns.käyttölasia: arjessa toimivaa, muistoja herättävää ja monille tuttua. Narupurkki edustaa mielestäni hyvin tätä ideologiaa. Se löytyi minunkin mummolastani ja siihen säilöttiin sieniä, hilloja ja muita metsän antimia. Itse olen ottanut narupurkin mökillämme uusiokäyttöön ja ripotellut pohjalle kiviä ja poltan siinä kynttilää terassillamme.

2. Iris tehtaan keramiikkaa

Porvoossa vuosina (1897-1902) toiminut Iris-tehdas ansaitsee paikan listallani jo senkin vuoksi, että se oli ensimmäinen kunnianhimoinen taideteollinen yritys, joka pyrki arts and crafts-hengessä uudistamaan ja nostamaan esille suomalaista taidekäsityötä  sekä tähtäsi myös kansainvälisille markkinoille. Koska tehtaan tuotantovuodet jäivät sangen lyhyiksi, on niiden esineistä tullut himottua keräilytavaraa.

3. Fennia-sarja Arabialle

Fennia-sarjaa tehtiin 1900-luvun alussa pääasiassa vientiin. Ihailen sitä rohkeutta, miten kurkotettiin heti kohti kansainvälisyyttä. Esineiden kansallisromanttiset aiheet olivat omiaan pönkittämään myös vasta muotoutumassa olevaa suomikuvaa.

 4. Marta Wendelin ja Kotiliesi

Porvarillinen ydinperheihanne, jossa jokaisella kansalaisella oli oma paikkansa perheessä ja yhteiskunnassa, toivottiin siirtyvän jokaisen kodin malliksi.  Porvarillinen ydinperhe muodosti eräänlaisen yhteiskunnan pienoiskoossa, jota isä johti, äiti vaali ja hoivasi ja molemmilla sukupuolilla oli omat selkeät roolinsa. Lehdistö vaali tätä ihannetta ja tarjosi sitä myös kuvituksissaan kansalle.  Ehkä parhaiten idylliä kuvasi taiteilija Martta Wendelin.  Hän loi maalaamissaan aikakausiehtien kansissa ja postikorteissa alitajuntaamme piirtyneen kansallisen kuvamaailman, joka on meille tuttu vielä 2000-luvullakin. 

5. Suojeluskunnan huopa ja logo

Suojeluskunnan synty liittyy molellakin tavalla Suomen historiaan. Siinä mielessä valinta oli helppo. Tähän rinnalle olisi toki voitu valita myös jotain punaiseen vivahtavaa "vastaväriä", mutta sellaista ei messuilla silmiini osunut. Suojeluskunta oli omana aikanaan Suomen suurin kansalaisjärjestö. Järjestö toimi vuosina 1918-44, jonka jälkeen sen toiminta kiellettiin.

6. Gunnel Nyman ja morsiushuntu

Suomalainen design mielletään usein alussa nimeämieni miesten triumfiksi ja unohdetaan, että jo ennen heitä modernismin ensiaskeleita taidelasin parissa otti nainen. Gunnel Nyman oli sekä sukupuolensa että taidenäkemyksensä kautta poikkeuksellinen, uusia teitä näyttävä edelläkävijä, jolle myöhemmät mestarit ovat paljon velkaa. Nyman toimi tienraivaajana myös monelle taideteollisuusalalle pyrkineelle naiselle.

7. "Pehtoori pannu" Antti Nurmesniemi

Kahvi oli suurta ylellisyyttä sodan jälkeen ja se maistui korvikkeiden ja säännöstelyn jälkee suomalaisille. Sitä ryystettiin tassilta ja sokeripala hampaiden välissä posliinikupin ohuelta reunalta. Punainen Pehtoorikannu oli funktionaalinen ja ergonomisesti toimiva designtuote, joka löysi tiensä moneen suomalaiskotiin.

8. Kaj Franck ja lokerovati

Kaj Franck on suomalaisen muotoilun kärkinimiä. Kaj Franck ei luonut kansainvälisestä menestyksestä huolimatta  samanlaista kansainvälistä uraa kuin esimerkiksi Wirkkala, vaan Franckin panos painottuu nimenomaan kansalliselle kentälle mm. opettajana ja esikuvana. Yksinkertaiset puhtaat muodot, tarkoituksenmukaisuus ja selkeys olivat arvoja, jotka näkyivät Franckin suunnittelussa. Hän oli suunnannäyttäjä ja eräänlaiden ideologinen arvojohtaja, joka ei välittänyt muotoilijoihin yhdistetystä liiallisesta henkilökultista, vaan lanseerasi ajatuksen "anonymiteetistä" suomalaiseen designmaailmaan.

9. Emilia-sarja, Raija Uosikkinen

Raija Uosikkisen romanttista Emilia-koristetta oli tehty mm. Franckin suunnittelemiin astioihin ja se edusti puolestaan monessa mielessä "frankkilaisen" pelkistyksen vastareaktiota. Astiaston edustama herraskainen elämä, kaukokaipuu, naisellinen aihemaailma kahvitteluineen, shoppailuineen ja laiskottelu riippumatossa toimivat vastapainona jälleenrakentavan Suomen luterilaisen ankaralle työmoraalille.  Ehkäpä siitä tuli niin suosittu siksi, että edusti monille tavoittamatonta unelmaa. Emilia sarjasta voit lukea lisää aiemmasta blogistani.

10. Kaija Aarikka ja Mobile

 Kaija Aarikka on tehnyt omannäköistä, tunnistettavaa designia jo vuodesta 1954. Kaija Aarikka ei ollut "vain" suunnittelija, vaan myös yrittäjä. Aarikka Oy:n  esineet ovat löytäneet tiensä useimpiin suomalaiskoteihin. Omalle ikäpolvelleni 1970-luvun Aarikan esineet edustavat nostalgista sukellusta lapsuusvuosiin. Uskon, että Aarikan esineet tulevat kestämään aikaa ja niiden suosio vielä entisestään kasvaa.

HRVDE-messut Kaapelilla  14-15.10.2017  klo 10-16