Sain käsiini vanhan postikorttialbumin tutkimuksiani varten. Postikortteja oli lähetetty vain muutaman vuoden ajalta, vuosilta 1902-1906, silti ne täyttivät kokonaisen albumin. Verrattuna nykyiseen, postikortit olivat silloin suosittuja, tärkeä viestintäväline. Postikorttikansion omisti nuori farmasian opiskelija Lars Josef Kjäldström.
Helsingissä opiskellessaan Josef ehti asua useassa eri osoitteessa mm. Tähtitorninkatu 18, Fabianinkatu 28 ja Observatorigatan 18, jotkut kortit osoitettiin suoraan "Ylioppilastalolle", joka oli lmeisesti nuoren herran "toinen koti". Myös tittelit olivat tärkeitä: ensin oltiin "lyseolaisia", sitten "Herr Studeranden", "H.Herr", "Herr Student", "K. Herra Ylioppilas" ja "Lääketieteen Ylioppilas" vain muutamia mainitakseni.
Millaisia viestejä postikorteissa oli? Korteilla toivotettiin onnea juhla- ja merkkipäivänä kuten nykyäänkin, mutta ne olivat paljon moniulotteisempi viestintäväline: yksityisen kirjeen epävirallisempi "pikkuveli". Osa korteista sisällöltään nykyisen tekstiviestin kaltaisia muistutuksia, pyyntöjä tai ohjeita. Josefin tavoin suuri osa ylioppilaista oli opintojensa aikana velkaantuneita, joissain albumin korteissa mm. karhuttiin rästiinjääneitä maksuja takaisin.
Postikortin saattoi kuka tahansa lukea, tämä oli otettava huomioon kortteja kirjoitettaessa -etenkin opiskelijanuorukaiselle, joka asui muiden alivuokralaisena. Luonnollisesti se rajasi jonkin verran sisältöä. Joskus salainen viesti oli raaputettu piilokirjoituksella itse kuvan päälle, niin että se näkyi vain valoa vasten. Tai teksti oli latinaksi, kieli, jota vuokraemäntä ei varmastikaan ymmärtänyt.
Postikorttialbumin omistaja Josef Kjäldström oli palavasieluinen suomalaisuuden aatteen kannattaja. Vuonna 1904 Josef siirtyi kirjoittamaan päiväkirjaansa äidinkielensä ruotsin sijaan suomeksi. Hänen opiskelijatovereiltaan -hengenheimolaisiltaan- saadut kortit olivat suomeksi, mutta svekomaaniveljeltä ja vanhemmilta sukulaisilta ruotsiksi. Sukunimensä Josef suomensi vasta vuosia myöhemmin Kaltioksi, mutta ilmeisesti jo tässä vaiheessa ajatus poltteli mieltä, sillä osa tovereista lähetti hänelle kirjeet "Jooseppi Laurinlähde" nimellä. Tämä oli Josefin varhainen suomalainen alterego, nimi, jolla suomalaismieliset toverit häntä kutsuivat. Myös lähettäjistä löytyy tällaisia hauskoja varhaisssuomennoksia kuten Tavaststjernasta suomennettu "Tavasttähti".
Suomalaisuusaate näkyy paitsi kansallisia merkkihenkilöitä- ja maisemia sekä kansallispukuisia neitosia kuvaavissa korteissa, myös niiden sisällössä. Vuodelta 1906 lähetetyn kortin teksti puhukoot puolestaan: "Rakas Jooseppini! Tervehdähän tovereita minun puolestani ja kiitä niitä, jotka olivat karnevaalissa, uljasta esiintymisestään. Kiitos sullekin! Valitan, etten sanut olla mukana ja samalla syttyä välittömästi pyhään vihaan suomalaisuuden häpäisijöitä kohtaan. Janne". Postikortteihin painetut ruotsinkieliset sekä venäjänkieliset nimet oli mustattu yli.
Josef oli pappisvanhempiensa kauhuksi kiiinnostunut teatterista -suomenkieisestä tietenkin. Teatteriväestä ja esityksistä löytyy useita kortteja. Hauska teatteriaiheinen viesti löytyi eräästä Jalon kirjoittamasta kortista: "Hyvä Veli! Nyt on asia kiireellinen, mutta samalla hyvin tärkeä. Meillä on nimittäin täällä Runeberg-iltama, jossa tulisi kuvaelmasarja Vänrikki Stoolin tarinoista ohjelmaan. Mutta meiltä puuttuu nuotteja "Pilven Veikkoon". Ole niin hyvä ja mene Kansallisteatteriin ja pyydä sieltä saaa kopioida siihen sekä laulut että säestyksen." Ilmeisesti tekijäoikeuksia ei silloin tunnettu.
