Suurilla persoonilla on usein suuria ajatuksia – ja pähkähulluja suunnitelmia. Sellainen suuri persoona oli Valkeakosken patruuna, Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n johtaja Juuso Walden (1907-1972). Jos Juuso päätti jotakin, se myös toteutui, vaikka kyseessä olisikin ollut jokin niin mahdoton tehtävä, kuin gondolin ostaminen Valkeakoskelle.
Keväällä 1963 Valkeakoskella valmistauduttiin Teollisuus- ja maatalousnäyttelyyn. Juuso Walden halusi tarjota näyttelyn kutsuvieraille jotakin sellaista, mitä he eivät ole missään muualla kokeneet: gondoliajelun Valkeakosken rannoilla. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä venetsialaiset pitävät gondoleita kansallisaarteinaan, ja niiden myyminen kaupungin ulkopuolelle on kielletty.
Gondolin ostaja törmäsi myös siihen tosiasiaan, että gondolit ovat Venetsiassa perinteitä kunnioittavien sukujen ja osuuskuntien omistuksessa. Jo suku myi gondolin, myi se samalla oman toimeentulonsa ja menetti kaupunkilaisten silmissä arvostuksensa.
Tällainen pikkuseikka ei kuitenkaan Juusoa pysäyttänyt. Kuin ihmeen kaupalla hän onnistui löytämään Venetsiasta suvun, jolla oli omistuksessaan useampi gondoli ja he suostuivat myymään Valkeakoskelle yhden. Kaupan yhteydessä sovittiin myös, että gondolin mukana Valkeakoskelle matkustaa gondolieri, joka auttaa gondolin käyttöönotossa ja kouluttaa suomalaisia gondolierejä.
Gondoli saapui Venetsiasta laivalastina Raumalle, josta se kuljetettiin rautateitse Valkeakoskelle. Gondolieri Gian Paolo Berlese ohjasi gondolin puhdistusta ja auttoi sen vesillelaskussa. Gondoli esiteltiin yleisölle näyttävästi Teollisuus- ja maatalousnäyttelyn yhteydessä ja Gian Paolo Berlese kyyditsi sillä näyttelyn kunniavieraita.
Tarina kertoo, että Berlese ehti juuri ja juuri kouluttaa seuraajiaan hoitamaan gondolierin tehtäviä, ennen kuin hänet vähän ennen aikojaan passitettiin takaisin Venetsiaan: tumma ja komea gondolieri sai Valkeakosken naisväen tunteet kuohumaan siinä määrin, että hänen pikainen poistumisensa paikkakunnalta koettiin tarpeelliseksi...
Teollisuus- ja maatalousnäyttelyn jälkeen gondolin käyttö oli keikkaluontoista. Yhtyneitten Paperitehtaitten tärkeimmät vieraat saivat gondolin aina liikkeelle, mutta 1970-luvun alussa sen käyttö vesillä hiipui. 1970- ja 1980-luvuilla gondoli kiersi lähinnä näyttelyesineenä messuilla.
Valkeakosken Vesiveikot kunnostivat gondolin käyttökuntoon jälleen kesällä 1988, gondolin 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Tämän jälkeen gondoli oli varastossa, kunnes se saatiin nykyiselle paikalleen Myllysaaren museoon vuonna 1997. Gondolin omistaa edelleen UPM-Kymmene Oyj.
Ensimmäiset gondolit rakennettiin Venetsiassa 700-luvulla. Nykyisten gondolien perusmalli on peräisin 1200-luvulta. Valkeakosken gondolin malli on vuodelta 1882 ja se on rakennettu vuosina 1944-45. Gondolin pituus on 11,15 metriä, leveys 1,46 metriä ja korkeus 1,80 metriä. Siihen mahtuu 5 matkustajaa gondolierin lisäksi.
Valkeakoskella ollaan hyvin ylpeitä gondolin olemassaolosta, sillä perimätiedon mukaan Venetsian ulkopuolella aidon gondolin voi nähdä vain kolmessa paikassa: Hollywoodissa, Amsterdamissa ja Valkeakoskella!
