Ennen vanhaan kylpylöiden painopiste taisi olla ennen kaikkea tervehtymisessä. Nykyajan kylpylöissä tuntuu olevan toisenlainen meno: niissä syödään ja juodaan liikaa ja usein epäterveellisesti. Toki vanhan ajan kylpylöissäkin oli oma merkittävä sijansa seurustelulla. Ei niihinkään menty sentään kärvistelemään.

Vanhimpia suomalaisia kylpylöitä oli Espoossa sijainnut terveyslähde, joka toimi 1751–1835. Se oli yläluokan muodikas hoito- ja seurustelupaikka. Se sai kilpailijan 1830-luvulla Helsingin Ullanlinnaan perustetusta kylpylästä nykyisen Kaivohuoneen paikalla. Sen suuri suosio vei asiakkaita Espoon terveyslähteeltä, mikä johti toiminnan hiipumiseen.

Kylpylöissä juotiin mineraalipitoisia terveysvesiä, vichyvesiä. Nimi tulee kylpylöistä tunnetusta Vichyn kaupungista Ranskassa. Vichy eli suomalaisittain  vissy on muodostunut yleisnimeksi tavallista juomavettä luonnostaan enemmän natriumia sisältäville kivennäisvesille. Nykyään moniin kivennäisvesiin, kuplavesiin, lisätään mineraaleja.

Mineraalivedet olivat uskottujen terveysvaikutustensa takia suurta muotia 1700-luvulla, mutta niiden suosio säilyi 1800-luvulle kukoistavan kylpyläkulttuurin myötä. Nykyisin kivennäisvesiä juodaan lähinnä niiden kuplien takia.

Kivennäisvesille on valmistettu omia lasityyppejä. Kylpylöissä käytetyt 1800-luvun ja 1900-luvun lasit ovat usein koristeellisia, varsinkin sellaiset, jotka ovat olleet käytössä kylpylöissä. Ne ovat olleet eräänlaisia matkamuistoja, joita on voinut ostaa kylpylästä mukaansa. Laseihin on saatettu koristella esimerkiksi kylpylän kuvalla, joka on toteutettu erilaisilla tekniikoilla.

1800- ja 1900-lukujen vaihteen suuriin lasistoihin kuului aina selter- eli kivennäisvesilasi. Se oli tyypillisesti suurehko, suoraseinäinen jalaton lasi.

Kylpyläkulttuuiin voi tutustua Espoon kaupunginmuseo Parantavat vedet –näyttelyssä, joka on avoinna toukokuun loppuun. Tietoja täältä KAMU.