Perhehistorioitsijana pohdin usein miestä ja naista myytin takana. Miillainen oli suurmiehen lapsuus? Perhe? Koti? Millaiset eväät taiteilija sai kotoaan ja mikä merkitys oli kodin antamalla aineettomalla perinnöllä?
Käytyäni Hangon museossa katsomassa Wirkkaloiden perheestä kertovaa näyttelyä, en ihmettele, miksi Tapio Wirkkalasta ja hänen veljestään tuli taiteilijoita. Tapio Wirkkalan molemmat vanhemmat Ilmari (1890-1973) ja Selma os. Vanhatalo (1892-1982) olivat taiteellisesti lahjakkaita. Ilmari Wirkkalan isä oli räätäli, mutta hänen taustastaan löytyy myös yhteys kaustilaiseen kirkonrakentajasukuun. Wirkkaloiden perheessä taiteellisuus ulottui puolisoihin ja jatkui myös seuraavissa polvissa, mutta Hangon museon näyttely on keskittynyt pääasiassa Ilmari ja Tapio Wirkkalan tuotantoon. Ensiksi mainittu oli paitsi Tapio Wirkkalan isä, myös kuvanveistäjä, taidemaalari, rakennusten suunnittelija sekä ensimmäinen hautausmaa-arkkitehti. Jälkimmäinen myyttisiin merkityksiin kohonnut Suomen merkittävin muotoilija.
Miksi Hanko? Mikä oli Wirkkaloiden side kaupunkiin? Ilmari Wirkkala oli muuttanut Hankoon jo vuonna 1911, jonne hän toi sittemmin myös nuorikkonsa Selman os. Vanhatalon. He avioituivat Hangossa vuonna 1914. Ateneumin taidekoulua käynyt Ilmari Wirkkala sai heti valmistuttuaan toimen hankolaisen kiviteolliuusyrityksen Granit Oy:n taiteellisena johtajana. Wirkkalan perheen molemmat pojat Tapio ja Tauno Wirkkala syntyivät Hangossa.
Suurten taiteilijoiden kohdalla jää usein pohtimaan, miten myytti syntyy? Pelkkä tuotanto ei siihen yksin riitä, vaan osin se rakennetaan tarinoiden kautta ja niitähän Tapio Wirkkalasta riittää. En nyt malta olla kertomatta myös muutamaa hänen lapsuuteensa liittyvää hauskaa anekdoottia. Kuulemma Tapio Wirkkalan syntymän hetkellä hän huusi niin kovaa, että se kuului naapuriin saakka. Selvää suurmiesainesta siis. Tapio Wirkkalan varhaislapsuuteen liittyy myös toinen anekdootti, joka predestinoi hänen kohtaloaan. Kirjassa "Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II" kerrotaan tarina seuraavasti: "Ennenkuin Tapio oppi puhumaan, hän kiukutteli usein, kun ei osannut ilmaista asiaansa. Selma-äiti tyynnytteli oikuttelevaa esikoistaan ja käveli edestakaisin poika sylissään. Kun he tulivat piirongin kohdalle, senkin päällä oli kynä, jonka poika nappasi käteensä ja paperiakin. Silloin kiukuttelu loppui ja kasvot sulivat hymyyn. Se oli Ilmari-isän mieleen ja hänen kerrotaan sanoneen tyytyväisenä, että pojasta tulee taiteilija."
Perhe-elämä Hangossa näyttäytyy kuvissa ja maalauksissa idyllisenä. Ilmari Wirkkalan kotiaiheisista maalauksista tulee mieleen Carl Larssonin kotikuvaukset. Ilmari Wirkkala kuvasi kaunista vaimoaan valkeassa leningissä, heidän yhdessä rakentamaansa kotia ja pienokaisia kylvyssä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Perhettä on tarkastelteltu rakastavan katseen kautta. Koti on ollut ilmeisen tärkeä ja sitä on sisustettu huolella. Se on ollut selvästi kummankin puolison projekti.
Näyttely ei kerro perheen sisäisistä mahdollisista jännitteistä. Oliko niitä edes? Tutkija minussa heräsi kuitenkin pohtimaan millaista oli tulla määritellyksi jonkun poikana, veljenä, vaimona äitiinä tai sisarena? Erityisesti mietin, millainen dynamiikka kahden taiteilijaveljeksen Taunon ja Tapion välillä vallitsi? Miltä tuntui jäädä mainetta niittäneen isoveljen varjoon? Kuvaavaa on, että Taunolle näyttelyssä oli omistettu vain yksi vitriini. Esillä on myös Helena sisaren tekstiilityö.
Näyttely oli ihanan intiimi kurkistus menneeseen aikaan, 1900-luvun alun taIteilijaperheen elämään. Mielestäni paikallinen teema Hangon museon näyttelyssä tuo aina lisäarvoa, jotain sellaista, mitä muualla ei näe. Wirkkaloiden perheestä kertovassa näyttelyssä saa uuden näkökulman jopa sellaiseen ikoniseen henkilöön kuin Tapio Wirkkala. Lisää tällaista, kiitos!
Hangon Museo avoinna 20.5-31.8. ti-su klo 11-16 to 1myös klo 18-19
Lähteet:
Kansallisbiografia
Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II :Birgitta Eksteröm Söderlund, Marketta Wall
