Sain kutsun syntymäpäiville, itse asiassa kaksille. Kaksi ystävystä oli päättänyt viettää pyöreitä vuosiaan yhdessä. Mutta mikä olisi näille herrasmiehille sopiva lahja?
Heille on varmasti kertynyt vuosikymmenien aikana tarpeeksi tavaraa, joten siinä mielessä tavaralahjan ostaminen tuntui turhauttavalta, mutta voisiko antiikkiliikkeestä löytyä jotain unohtumatonta? Suomessa ei ehkä ole vielä yleisesti hoksattu antiikkiliikkeiden potentiaalisuutta lahjojen hankkimispaikkoina. Niistä voi nimittäin löytää todella persoonallisia lahjoja, jollaista ei välttämättä koskaan tule uudelleen vastaan.
Viini- ja konjakkipulloja synttärisankarit tulevat takuuvarmasti saamaan. Voisiko siis lahjani liittyä niihin, kenties snapsilasit, joista voi ottaa sopivan tilaisuuden fingerporilliset? Tulisiko niiden olla lasiset vai hopeiset? Hopeiset pikarit tuntuivat tietysti hienoimmilta, ja juuri sopivat näin Old Times -liikkeessä.
Pienet pikarit on tehty Venäjällä 1900-luvun alussa ennen vuoden 1917 vallankumousta, ja niissä on kevyet slaavilaishenkiset koristeet. Pikarien kunto on hyvä ja hopeatyön taso korkea, niin kuin arvokkaassa lahjassa kuuluukin olla.
Mutta pian huomasin samassa liikkeessä kasan rasioita. Olisiko sellainen sittenkin parempi lahja? Rasiassa voi säilyttää elämän tärkeitä muistoja, ja antaa sen sitten jossain elämänsä vaiheessa perinnöksi jälkipolvilleen.
Vaikea valinta.
Tämän vuoden Habitaren Antiikki ehti jo mennä, mutta siihen on syytä palata vielä hetkisen. Antiikki-tapahtumassa valittiin tänä vuonna messujen paras osasto. Sen voitti Pertti Männistön Festart Turusta. Männistön liike on erikoistunut kotimaiseen 1940–60-luvun muotoiluun, ja hänellä on yksi edustavimmista Alvar ja Aino Aallon suunnittelemien huonekalujen ja esineiden kokoelmista Suomessa. Kerroin hänen Aalto-kokoelmastaan Glorian Antiikissa 1 / 2014.
PS.
En sitten ostanutkaan pikareita enkä rasiaa lahjaksi, joten ne odottavat vielä liikkeessä päätymistä jonkun syntymäpäiväyllätykseksi.
