Bertel Gardberg - taiteilija aterinten takana

Muotoilija ja hopeaseppä Bertel Gardberg tunnetaan varsinkin aterimistaan, mutta hänen todellinen persoonansa hehkuu uniikeissa ja piensarjoina tehdyissä hopeaesineissä ja koruissa. Tytär Carina von Koskull kertoo haastattelussa isästään.

Fiskarsissa alkuvuodesta 2018 olleen näyttelyn esineistä osa tuli Dan ja Carina von Koskullin kokoelmista. Taustalla on alkuperäisen mallin mukaan rakennettu Bertel Gard­bergin työpaja, jossa Gardberg itse näkyy valokuvana.

Suuri yleisö tuntee Bertel Gardbergin (1916–2007) parhaiten ruokailuvälineistä. Vuonna 1963 suunniteltu Carelia-sarja on yhä tuotannossa Hackmanilla, ja 1958 suunniteltu Lion otettiin vuonna 2010 uudelleen Hackmanin tuotantoon.

– Alkuperäiset aterimet olivat kooltaan pienempiä kuin uustuotannossa olevat, Bertel Gardbergin tytär Carina von Koskull huomauttaa.

Tapaan Carina von Koskullin ja hänen miehensä Dan von Koskullin Fiskarsin Kuparipajassa Gardberg-näyttelyssä. Paikka on sama, jossa Gardbergin suunnittelemat ja Fiskarsin 1950–70-luvulla valmistamat Triennale-aterimet viimeisteltiin.

Gardberg suunnitteli useita suosittuja aterinsarjoja, tässä Fiskarsin Triennale. Kuva Bukowskis.

Sisimmiltään Gardberg ei kuitenkaan ollut massojen muotoilija, vaan uniikkia ja pieniä sarjoja tehnyt moderni taidekäsityöläinen. Hän valmisti suuren osan hopeaesineistä ja koruista itse.

– Isä ei jäänyt oikeastaan koskaan eläkkeelle. Hän meni pajalleen vielä viimeisiin vuosiin saakka. Vanhempana isä oli entistä vapaampi tekemään mitä halusi, olemaan taiteilija, Carina von Koskull sanoo.

Taotun kultakorun erikoisuus on, että kiven voi vaihtaa. Valittavana on seitsemän erilaista kiveä. Koru on tehty Kilkennyssä Irlannissa 1968.

Luonnonkivet tulivat koruihin Irlannissa

Bertel Gardbergin koruissa yhdistyvät hopea, jalopuut ja erilaiset kivet. Tavalliset luonnonkivet tulivat koruihin erityisesti Irlannissa, missä Gardberg työskenteli vuosina 1966–71.

– Isä oli ihastunut etenkin meren hiomiin kiviin. Hän sanoi keräävänsä rannoilta kauneutta. Kun palasimme Suomeen, mukana kontissa seurasi satoja kiloja kiviä, Carina von Koskull kertoo.

Joskus kiven muoto on ulottunut muihinkin esineisiin, kuten pronssiseen litteään kynttilänjalkaan. Se muistuttaa täydellistä ”leipäkiveä”, sellaista, joka heitettäessä loikkii pitkin meren tai järven pintaa.

1950-luvulla suunnitellut pronssiset litteät kynttilänjalat muistuttavat litteitä kiviä. Ne valmisti Björkboda, joka toimi Dragsfjärdissä, nykyisessä Kemiönsaaren kunnassa.

Bertel Gardberg suosi selkeitä perusmuotoja

Bertel Gardbergin perusmuodoille perustuva muotokieli on selkeää ja linjakasta. Luonto oli hänelle kuin ammatillinen oppi-isä: se on tulvillaan geometrista kurinalaisuutta. Esineet ovat teknisesti taidokkaita, ja toiminnalliset yksityiskohdat ovat osa niiden estetiikkaa. Ripaus mannermaisuutta ja ylellisyyttä ovat perintöä työskentelystä hopeasepänpajoissa Tanskassa ja Ranskassa.

– Luonnon kauneuden ja merkityksen hän opetti meille lapsillekin. Kävimme usein retkillä luonnossa, mutta myös museoissa, Carina von Koskull sanoo isänsä tekemä kaunis simpukka-aiheinen hopeakoru kaulallaan.

Suhteessa luontoon Gardbergia voi verrata esimerkiksi Tapio Wirkkalaan, mutta muotojen käsittelyssä oli erojakin.

– Bertel Gardberg ei pitänyt Tapio Wirkkalan suunnittelemien hopeaesineiden terävistä reunoista. Gardberg taittoi reunan niin, että se näytti paksulta. Se antoi esineelle ryhtiä, appensa opissa ollut Dan von Koskull sanoo.

Bertel Gardbergin hopeamuotoilu on tunnistettavaa. Taitettu reuna antaa ryhtiä esineille, joihin on myös yhdistetty jalopuuta. Tausta on tehty Gardbergin Irlannissa ottamasta valokuvasta.

Liikkuuko esineitä huutokaupoissa?

Dan von Koskull on työskennellyt pitkään huutokaupoissa, nyt Stockholms Auktionsverketin Helsingin-toimipisteessä.

– Bertel Gardbergin koruja ja hopeaakin on huutokaupoissa liikkeellä aika vähän. Nehän ovat usein uniikkeja tai pienten sarjojen esineitä, von Koskull kertoo.

Salaattiottimet kuuluvat vuonna 1958 suunniteltuun Lion-sarjaan. Hackman otti sen muunnettuna uudelleen tuotantoon 2010. Aterinten päät ovat muovia.

– Eniten kysytään ja on tarjolla Fiskarsin ja Hackmanin aterimia, Björkbodan pronssisia kynttilänjalkoja ja Hopeatehtaan tinapurkkeja. Myös Noormarkun Käsitöissä valmistettuja tiikkiastioita näkee.

Gardberg käytti omissa töissään aina korkeapitoista hopeaa, sterlinghopeaa. Erikoisuutena hänen esineissään on leimojen käyttö: ne ovat poikkeuksellisen isot ja näkyvillä paikoilla, ei siis pohjassa, kuten tavallisesti.

– Uniikit esineet on merkitty BRG-leimalla, sarjatuotannon leimassa on BG tai Gardberg ja valmistaja, Dan von Koskull kertoo.

Seuraa meitä somessa