Kaikki tuntevat von Wrightin Taistelevat metsot, mutta kuka kolmesta veljeksestä sen maalasikaan? Linnut ja lapsuus Haminalahdessa Kuopion lähellä yhdistivät taiteilijaveljeksiä, joista jokaisella oli aivan erilainen ura ja elämä.
Katsoipa kenen tahansa kolmen von Wrightin taiteilijaveljeksen maalausta, kaikkia yhdistää valokuvamainen tarkkuus. Linnunsulkien hienoimmat värit on ikuistettu kuin edessämme olisi elävä olento. Jäniksen karvat, kalan suomupeitteen kiilto ja sävyt, ruusun terälehdet ja kiulukat, kaikki on kuvattu kuin suurennuslasin avulla.
Rakkaus luontoon on kodin perintöä. Kuopion lähellä Haminalahden kartanon omistanut Suomen sodan veteraani, majuri Henrik Magnus von Wright oli tarkkasilmäinen ja -kätinen metsästäjä, jonka jäljissä perheen pojat tutustuivat savolaiseen luontoon. Tavallisen maalaistalon elämäntyyliin lomittui luonnonilmiöiden lähes tieteellisen tarkka seuraaminen ja omavarainen ruoanhankinta metsästämällä.
Perheeseen syntyi 15 lasta, joista vain osa jäi eloon. Vanhin Magnus oli syntynyt 1805, Wilhelm 1807 ja nuorin Ferdinand 1822. Haminalahden kartanon isännäksi isän jälkeen tuli Adolf. Perheessä oli myös kolme tytärtä, lempinimiltään Fika, Mina ja Rosa.
Kotikieli oli ruotsi, mutta lapset oppivat suomeakin. Se käy ilmi muutamista heidän kirjeistään, jotka on kirjoitettu suomenkielisille Savon murteella viäntäen.
Isä hyväksyi poikien piirtämisharrastuksen, mutta siihen tai yleensäkään koulunkäyntiin ei erityisesti kannustettu.
Lapset olivat etupäässä kotiopetuksen varassa. Magnus sai käydä Turun lyseota, Wilhelm ajoittain Kuopion triviaalikoulua, mutta kuopus Ferdinand sai tyytyä kotiopetukseen. Veljeksiä voi pitää taiteilijoinakin lähes itseoppineina.
Magnuksesta alkoi perinne, johon kaikki veljekset osallistuivat: lintumaalaus. Hän opiskeli 1825 Tukholman taideakatemian valmistavassa koulussa, mutta pian hän päätyi tekemään kuvia linnuista. 30 vihkona ilmestyneeseen Svenska Foglar -teokseen hän alkoi tehdä litografioita ja akvarelleja 1827, ja 1828 hän sai avukseen Wilhelm-veljen. Kuvat olivat hyvin tarkkoja, ja niiden malleina veljekset käyttivät aina mieluiten tuoreita, itse ammuttuja tai ostettuja lintuja, joiden värit olivat moitteettomat.
Magnus kävi välillä Suomessa ja palasi muutaman kerran Ruotsiin osallistuakseen erilaisiin tieteellisiin kuvitushankkeisiin. Lopulta hän asettui Helsinkiin. Nuoresta pääkaupungista tuli hänen kotikaupunkinsa, jossa hän myös avioitui ja sai lapsia, ainoana taiteilijaveljeksistä.
Magnus oli muun muassa mukana tieteellisessä Flora et Fauna Fennica -seurassa ja toimi 1840-luvulla yliopiston eläinkonservaattorina ja myöhemmin piirustusmestarina.
1840-luvulla hän pääsi osallistumaan Finland framställdt i teckningar -teoksen kuvittamiseen. Kirja oli vuosina 1845–52 ilmestynyt kansallismielinen hanke, jolla Suomen, maisemia, kirkkoja, kartanoita ja kaupunkeja esitettiin litografioin.
Helsingin ja Suomen ensimmäinen taideyhdistys perustettiin 1846. Magnus valittiin sen johtokuntaan. 1850-luvulla hän jatkoi maalaamista ja teki myös litografioita Suomen uusista kaupungeista Heinolasta, Mikkelistä ja Joensuusta. Ferdinandin kanssa hän matkasi Aavasaksalle ja Pohjanmaalle 1856. Häntä pidetään Suomen maisemamaalauksen uranuurtajana.
Vasta 52-vuotiaana Magnus pääsi nauttimaan varsinaisesta taideopetuksesta Düsseldorfiin Saksaan, jonne muutama suomalainen oli lähtenyt ennen häntä.
Magnus tunsi kipeästi, miten paljosta hän oli jäänyt paitsi, ja kirjoitti vaimolleen: ” - - - tunnen syvää surua siitä, etten ole ajoissa saanut kehittää taiteilijanlahjojani – minusta olisi silloin voinut tulla maalari.”
Oppi ei tullut kuitenkaan liian myöhään. Elämänsä viimeisenä kymmenenä vuotena hän alkoi kukoistaa taiteilijana. Pikkutarkasti todellisuutta jäljentänyt tyyli vapautui taiteellisemmaksi ilmaisuksi.
Esimerkiksi kuuluisa teos Annankatu 15 kylmänä talviaamuna valmistui taiteilijan kuolinvuonna. Koko ajan hän kuitenkin teki tieteellisiä kuvituksia linnuista, eläimistä ja kasveista.
Keskimmäinen taiteilijakolmikosta oli Wilhelm, joka loi uransa Ruotsissa ja muutti länsirannikolle Bohusläniin Orustin saarelle. Hän on tieteelliseen kuvitukseen erikoistunut mestari, joka oli jo kotona Haminalahdessa hankkinut erinomaiset piirtäjäntaidot.
Kun Magnus-veli kutsui Wilhelmin 1827 Ruotsiin osallistumaan Svenska Foglar -teoksen kuvittamiseen, hän totesi: ”Kaikki nämä linnut ovat mestarillisesti maalattuja – jopa parempia kuin omani.”
Wilhelm jäi Ruotsiin, jossa hänet 1835 kutsuttiin tiedeakatemian piirtäjäksi.
Wilhelm pääsi tekemään jotakin aivan uutta: hän alkoi kuvittaa upeaa kalateosta Skandinaviens fiskar. Nyt oli puolestaan Wilhelmin vuoro pyytää 15-vuotiasta pikkuveljeä Ferdinandia avuksi. Kun Wilhelm oli kolmissakymmenissä, hän oli jo Ruotsin johtava eläinkuvittaja. Hän sai vuonna 1838 kamarijunkkarin arvon, ja 1839 hänet valittiin Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi.
Orustin saari Göteborgista pohjoiseen oli hänen kotinsa kuolemaan 1887 asti. Siellä hän avioitui 1845 ja rakensi itse appensa maille talon, Mariebergin, joka nykyään toimii kotiseutumuseona.
Vuonna 1855 Wilhelm otti vastaan työn Bohuslänin kalatarkastajana. Kun pidetystä taiteilijasta tuli pyydyksiä takavarikoiva vihattu virkamies, henkinen paine oli valtava.
Wilhelm halvaantui 1856 ja joutui viettämään lopun elämäänsä vuoteenomana. Hän ei pystynyt liikkumaan, ei edes piirtämään. Yhteydet Haminalahteen kuitenkin jatkuivat kirjeissä, ja veljet myös kävivät häntä tapaamassa.
Ferdinand oli isoveljiäänkin varhaiskypsempi. Kun kuopus oli kymmenen korvilla, Magnus asui 1830–31 Haminalahdessa ja antoi hänelle parasta mahdollista opetusta. 1842 Ferdinand opiskeli vähän aikaa piirustusta Tukholman taideakatemiassa ja innostui siellä muotokuvamaalauksesta.
Taiteilija palasi kotiin Suomeen 22-vuotiaana 1844. Haminalahden isännäksi oli nyt tullut Adolf-veli, jonka rakennuttama uusi empirepäärakennus valmistui 1850.
Ferdinand jäi asumaan vanhaan taloon. Hän maalasi tilaustyönä edelleen lintuja, mutta maisemamaalaus alkoi kiehtoa. Haminalahdesta syntyi monia kuvia, joista yhtä Zacharias Topelius kuvasi ”Maamme-laulun uudeksi säkeistöksi.”
Yhden ulkomaisen opintomatkan Ferdinand teki Dresdeniin. Lyhyen aikaa hänen luonaan opissa vieraili Berndt Lindholm, pitempään Matti Karppanen. Myös Juho Rissasta mestari kannusti taiteen tielle.
Vuonna 1863 Ferdinand siirrätti Haminalahteen oman pienen talon, joka sai nimen Lugnet, Rauha. Tässä viherkasvein ja osin itse piirretyin huonekaluin sisustetussa viihtyisässä kodissaan hän eli perheettömänä renkimies Ville Huttusen hoitaessa taloutta.
Ferdinand teki paljon lintukuvia tilaustöinä, mutta muutakin syntyi: maisemia, asetelmia ja muotokuvia lähipiirin ihmisistä. Ikävä kyllä hänenkin terveytensä alkoi reistailla 1870-luvun puolivälissä. Taiteilija eli veljensä talossa vielä lähes 30 vuotta osin vuoteenomana mutta vielä maalauskykyisenä. Ikisuosikki Taistelevat metsot syntyi 1886. Vuosisadan loppua kohden taidekäsitykset muuttuivat ja Ferdinand jäi auttamatta jälkeen ajan virtauksista. Kuollessaan 1906 hän oli moneen kertaan palkittu 84-vuotias kunniavanhus.
Lähteinä näyttelyn pääkuraattorin, amanuenssi Anne-Maria Pennosen haastattelu, Anto Leikolan, Juhani Lokin ja Torsten Stjernbergin teos von Wright – veljesten linnut sekä Pennosen ja Erkki Anttosen toimittama kirja Veljekset von Wright.
Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 11-12/2017.
Veljekset von Wright -näyttely jatkuu 25.2. saakka Ateneumin taidemuseossa.
Taistelevat metsot maalasi Ferdinand von Wright.