Alun perin nukkekoti ei ollut mikään lasten lelu. Se syntyi aikuisten harrastukseksi ja arvokkaiden miniatyyrien kokoelmaksi. Aboa Vetus & Ars Nova -museon näyttely Turussa esittelee brittiläisiä nukkekoteja ja samalla asumisen historiaa.
Olisiko tässä monen lapsen ja aikuisenkin unelma-ammatti? Victoria and Albert Museum of Childhoodin näyttelypäällikkö Stephen Nicholls ja kuraattori Alice Sage saavat työkseen sisustaa nukkekoteja. Kun brittinukkekoteja esittelevä näyttely avautui Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa marraskuun lopulla, Nicholls ja Sage olivat juuri laittaneet 12 taloon paikoilleen yhteensä noin 2 000 esinettä.
– Suurin määrä yhdessä talossa on 300 esinettä, ja osa niistä on todella pieniä, pyykkikorin pyykeistä hammastahnatuubeihin ja kananmuniin. Katsokaa vaikka näitä hienosti ommeltuja nukenvaatteita, Sage osoittaa.
Nukketalo, jonka edessä seisomme, on puolitoista metriä korkea kolmikerroksinen kartano: Tate Baby House 1760-luvulta. Sen ikäluokkaa ovat vanhimmat brittinukkekodit, Saksasta on säilynyt tietoja 1600-luvunkin nukketaloista.
– Näyttely on valikoitu museon sadan nukkekodin joukosta kertomaan asumisen historiasta Ison-Britannian eri yhteiskuntaluokissa. Se on tehty kiertonäyttelyksi, jonka ensimmäinen etappi Turku on.
Onko historiallisten nukkekotien sisustus nyt sama kuin aikoinaan, ja mistä kuraattorit sen tietävät?
– Joistakin nukketaloista on olemassa vanhoja valokuvia, mutta enimmäkseen olemme asetelleet esineet aikakausien tyypillisen sisustuksen mukaisesti, Sage vastaa.
– Nukketaloihin kuuluu se, että niiden sisustus muuttuu aikojen kuluessa. Esimerkiksi Tate Baby House kulki samassa suvussa peräti 170 vuotta ennen kuin se myytiin museolle, ja jokainen sukupolvi teki omat lisäyksensä.
Talo vai kaappi?
Vanhin talo näyttelyssä on Joy Wardrobe, johon sen tekijä Edmund Joy on merkinnyt vuosiluvun 1712. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti nukkekoti, vaikka näyttääkin ulkoapäin talolta, vaan varhainen vaatekaappi. Tuolloin vaatteet säilytettiin vielä tavallisimmin arkussa.
Jos kaappi saattoi näyttää talolta, myös nukkekoti saattoi näyttää kaapilta. Esimerkiksi Killer Cabinet 1830-luvulta on ovet suljettuna koristeellinen kiinalaisvaikutteinen kaappi, joka saattaisi sisältää mitä tahansa.
– Kaappimainen nukketalo edustaa hollantilaista tyyliä. Ovet olivat lukittavia, sillä nukkekodit sisälsivät kalliita miniatyyrejä; taitavasti tehtyjen pienten esineiden materiaalit saattoiva olla esimerkiksi hopeaa ja norsunuluuta, Stephen Nicholls kertoo.
– Kirurgi John Egerton Killer antoi kaapin vaimolleen ja tyttärilleen pienoismallikokoelman säilytyspaikaksi ja sisustettavaksi. He tekivät itse kaikki tekstiilit. Tapetit ovat todennäköisesti heidän oikeasta talostaan, sillä kuviot ovat isoja nukkekotiin.
Talo kuvaa varakkaan perheen elämää, johon kuului palveluskunta. Keittiössä pienet kupariastiat kiiltävät.
Arvoesineestä leluksi
Nykyaikuisille nukkekoti on lapsuudesta tuttu, mutta alun perin niitä ei kuitenkaan annettu lasten leikkeihin. Nukkekoti oli tavallisimmin talon rouvan harrastus, ja se oli perheen ylpeys, jonka paikka oli sisääntulohallissa vieraiden nähtävillä.
– 1800-luvun lopulla Britanniassa alkoivat yleistyä lelukaupat ja teollisesti valmistetut lelut. Kun saataville tuli aiempaa halvempia nukkekoteja, niitä alettiin hankkia lapsille, Nicholls kertoo.
Nukkekodin kalusteet mukailivat aikansa sisustustyylejä, mutta eivät välttämättä tarkemmin tietyn maan tyylipiirteitä. Valmiina ostetuista kalusteista suuri osa oli Saksassa valmistettuja.
Suomessa seurailtiin muun Euroopan kehitystä. Jouni Kuurneen kirjasta Unelmien koti – Nukketalojen pienoismaailmat (Museovirasto ja SKS 2010) löytyy tietoja maamme ensimmäistä nukketaloista. Maininnat ovat perukirjoista: jonkinlainen nukketalo on 1800-luvun alussa ollut niin Gustaf Mauritz Armfeltin Joensuun kartanossa kuin vara-amiraali C.O. Cronstedtin Herttoniemen kartanossakin.
Meilläkin nukkekodit olivat aluksi varakkaiden hienouksia, ja teollinen valmistus toi ne lasten leikkeihin. Sotien jälkeen nukkekoteja pidettiin hyödyllisinä tytöille, sillä niistä oli apua kodinhoidon opettelussa.
Turun näyttelyssä on esillä erityisen hieno lapselle tehty nukkekoti 1930-luvulta: Peggy Lines House on valmistettu Lines Bros Ltd -leluyrityksen johtajan tyttärelle. 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tyylinen kartano muistuttaa perheen oikeaa kotia. Tästä nukkekodista näkyy, että se on leikeissä kulunut.
Toinen 1930-luvun nukketalo näyttelyssä on valmistettu aivan toisin ajatuksin: Whiteladies House, 1935, on taiteilija Moray Thomasin nukkekotinäyttelyä varten tekemä unelmatalo, joka edustaa ajan uutta arkkitehtuuria ja elämäntapaa: selkeitä linjoja, suuria ikkunoita ja terveellistä ulkoilmaelämää uima-altaineen.
Muistoja lapsuudesta
Moni nukketaloa sisustava aikuinen palaa mielessään lapsuuteen. Siitä hyvä esimerkki on näyttelyn Roma Hopkinson House 1980-luvulta. Siinä Roma Hopkinson on luonut uudelleen lapsuutensa 1940-luvun, sota-ajan Lontoon kunnallisen vuokratalon. Sen keittiössä isoisänukke leipoo pikku Roman herkkuja, hillotorttuja.
Kun nukketalojen sisustuksessa kohtaavat muistot, mielikuvitus, käsityötaito ja keräilyinto, mukana voi olla melkein mitä tahansa. Näyttelyssä voi ihmetellä 1700-luvun kotisynnytyshuonetta ja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen modernia vesijohtoa.
Kuraattorien kanssa kiertäessä taloista löytyy pikkuinen oikea, sokerin säilyttämä täytekakku ja hieno herrojen biljardipöytä, jopa kartanon kummitustarinaan liittyvä pääkallo. Mutta onko nukkekodeissa koskaan nukkekoteja?
– Kyllä! Nukkekodissa voi olla nukkekoti, jossa on nukkekoti, jossa on nukkekoti... Alice Sage nauraa.
Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 1/2016.
Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta -näyttely 10.4. asti Aboa Vetus & Ars Novassa, Itäinen Rantakatu 4–6, Turku, www.aboavetusarsnova.fi
Raunistulan nukkekotikerhon näyttely Lumoava minimaailmamuseon Omatila-galleriassa esittelee kotimaisten taitajien kädenjälkeä 6.3. asti. www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/lumoava-minimaailma