Tavallinen koti on täynnä tavaraa, joka kiinnostaa keräilijöitäkin. Asiantuntijamme Tuija Peltomaa kertoo, mitä arkisia aarteita kannattaa säilyttää, lahjoittaa, myydä tai kierrättää.
Astumme sisään. Varsinkin pitkään asutut kodit ovat kiehtovia. Vuodet tuovat huomaamatta mukanaan second handia, vintagea, keräilykuriositeetteja, sisustuskapineita ja arkitavaraa.
Aloitamme kierroksen olohuoneesta. Nurkassa seisoo piano. Sillä on kokoa ja näköä, mutta harvoin suurta arvoa. Soittimista pianot ja viulut ovat niin yleisiä, että vain maineikkaiden valmistajien virheettömille yksilöille on toivoa löytää maksuhaluinen ostaja.
Keräilijä-sisustajaa saattaa sen sijaan kiinnostaa kaunis gramofoni, soittorasia ja varsinkin jukebox. Suurimpia yllättäjiä second hand -markkinoilla on 1950–1970-lukujen elektroniikka. Muovikuoriset televisiot, matkaradiot ja puhelimet löytävät uuden kodin, jos hintaodotus on realistinen. Asan Futura-tv ja minivisio ovat pop!
Modernien 1900-luvun ryijyjen arvoa osataan jo kysyä, mutta minne unohtuivat keittiöpellavat ja painokankaat? Graafiset ornamentit, värikkäät printit ja sympaattiset keittiön tai lastenhuoneen kuviot ovat kirpputoreilla supersuosittuja. Puhumattakaan 1960-luvun villahuovista, jotka pehmentävät kauniisti minkä tahansa sisustuksen.
Retrorekvisiitaksi kelpaavat puiset ja muoviset oviverhot. Käyttökelpoisia ovat Arabian kukkaruukut.
Kirjoituspöydän käyttöesineet
Kirjoituspöydiltä löytyy hauskoja käyttöesineitä. Mustekynät ovat himoittua keräilytavaraa. Second handia tyylikkäimmillään ovat savukkeensytyttimet ja rannekellot. Mekaaniset herätyskellot ja säästölippaat, Roope Ankka, Säästöpeikko, Muumi ja Kultapossu kultaavat kouluvuosien muistot. Vaikka monet esineistä ovat käyneet vanhanaikaisiksi, niiden koristearvo voi muuttua rahaksi. Samaa ennustan laadukkaille kotimaisille 1920–1930-lukujen klassismia edustaville tinaesineille.
Kirjahyllystä poimimme erikoisalat: kalastus, metsästys, ruoanlaitto ja puutarhanhoito. Myyntiin saattavat kelvata myös erityisalojen vihkoset mehiläistenhoidosta valokuvaukseen. Designkeräilijät kiittävät pienpainatteista. Niitä ovat esimerkiksi huonekalu- ja valaisinvalmistajien tuoteluettelot.
Minä noukkisin talteen myös 1920–1950- luvun kirjojen kansikuvataiteen, jos signeerauksen takana on Toivo Vikstedt, Wäinö Aaltonen, Aarne Nopsanen, Matti Björklund (Visanti) tai Ina Behrsen (Colliander).
Hyllyyn jäävät Raamattu ja virsikirja. Niiden painosmäärät ovat niin valtavia, ettei edes hienolla kuva-Raamatulla ole taloudellista arvoa perheen ulkopuolella.
Tyyliä seinille
Matkailuteema on muodissa. Menneiden vuosikymmenten lentokoneissa, autoissa, laivoissa ja junissa on tyyliä ja glamouria. Matkailujulisteista hittejä ovat valtameriristeilijät ja rantalomat. Jos mukaan on tarttunut klassikkohotellille nimikoituja tavaroita tai paikallisen elintarvikemerkin mainoskylttejä ja pakkauksia, kirpputorien metsästäjät iloitsevat.
Graafisesti upeaa on 1920–1930-lukujen urheilujulisteiden ja mainosten art deco ja funkis. Kehyksiin sopivia pienoistaideteoksia ovat myös vinyylilevyjen kannet.
Lajittelemme vielä loputkin paperitavarat, kuva-aiheiltaan tavanomaisesta poikkeavat joulu- ja uudenvuodenkortit ja kiiltokuvat. Yllättävän arvokkaiksi saattavat osoittautua historiallisiin hetkiin liittyvät kirjeet. Nippu sotavuosina päivättyä postia nostaa tai laskee keräilykuumeen kirjoittajan, vastaanottajan ja sisällön mukaan. Myös valokuva-albumit selaillaan, koska selfie- ja Instagram-kulttuuri alkaa näkyä vanhojen valokuvien kysynnässä. Tärkeitä tapahtumia ja paikkoja dokumentoivilla kuvilla on lisäksi paikallisarvoa.
Kotoisat keittiötavarat
Keittiössä odottavat yllätykset, koska kodikas ”mummolanostalgia” taikoo arjesta aarteita. Kattilat, kahvipannut ja vanha valurauta löytävät tiensä avokeittiön koristeiksi. Metalliaterimilla täydennetään perittyjä ruokailuvälinesarjoja. Pakkausrasioista sommitellaan hyllyasetelmia.
Erilaisille juomille tarkoitettuja laseja etsitään, koska vastaavia malleja ei uusista lasistoista löydy. Värikäs emali ja muovi kierrätetään perheen nuorisolle, kirpputorille, nettimyyntiin tai huutokauppaan. Rahaa saa ehjistä esineistä ja kotimaisista valmistajista.
Jopa emaloidusta valuraudasta valmistetut kotimaiset 1960-luvun Nako-pyyhekoukut voi kierrättää. Älä unohda pannumyssyjä! Kaikki katoavaan tapakulttuuriin liittyvä voi olla pieni tai suuri keräilykohde.
Muotia ja idoleita
Makuuhuoneessa avaamme vaatekaapit. Vintagevaatteista halutuimpia ovat mekot, asusteista käsilaukut, huivit ja näyttävät pukukorut. Totta kai muistamme Aarikan puiset ja Raija Rauanheimo-Koljosen keraamiset korut. Tunnettujen ranskalaisten ja italialaisten muotitalojen luomuksille löytyy ostajia kaikkialta.
Vintage-unelmia olisivat suomalaisten muotisalonkien luomukset tai pitsit ja brodeeraukset, joita niissä työskennelleet naiset tekivät kotitöinä. Emme ylenkatso edes egyptiläisiä metallikirjailtuja shaaleja, ennustetaanhan orientaalityylistä yhtä tulevaisuuden trendeistä.
Nuoruusvuosien idolit saattavat poikia pitkän pennin. Urheilussa fanitavaran ykkösiä ovat jalkapallo, jääkiekko ja nyrkkeily. Myös biljardi- ja kalastusvälineet ovat harrastekeräilijöiden kiikarissa. Memorabilia eli populaarimusiikin ja elokuvien ihailijatuotteet 1950-luvulta alkaen ovat nyt myyntikohteista kuumimpia. Kansainvälistä kauppaa käydään Beatlesilla, perässä seuraa jo Abba. Star Wars -figuurit ovat ylittäneet suosiossa Barbiet.
Vieteri- ja peltilelujen lisäksi kauppaa hierotaan koottavilla pienoismalleilla ja neppisautoilla. Moni aikuiskeräilijä halajaa leikkiautojen lisäksi polkuautoa. Nalleja rakastavat kaikki. Nukeista uusia aluevaltauksia olisivat nukketeatteri- ja käsinuket, etniset ja kaksosnuket, poliittiset muotokuvanuket ja itämaiset nuket.
Vanhaa tekniikkaa
Lopuksi käymme ullakolla. Siellä pölyttyvät tilaa vievät ja painavat, aikansa eläneinä syrjään sysätyt vekottimet. Polkuompelukoneelle uutta paikkaa tuskin löytyy, mutta osa kirjoituskoneista sekä kassa- ja laskukoneista käy kaupaksi. Viitseliäs hakee niille ostajaa internetissä.
Harvinaisuuksilla ja teknisillä edelläkävijöillä on eniten kysyntää siellä, missä kyseinen vempele keksittiin tai patentoitiin. Vaikka hinta jäisi Suomen markkinoilla pienemmäksi, menneisyyden tekniikkaa kannattaa aina tarjota siitä kiinnostuneille.
Uteliaisuutta herättävät kiikarit, kaukoputket, kamerat ja tieteelliset instrumentit. Tarjouksia voi sadella vanhoista maapalloista, lääketieteellisistä välineistä, rahapeleistä tai savuke- ja purukumiautomaateista.
Keräilykaupan mahdollisuudet ovat loputtomat. Myyntipöydillä näkyy jopa työkaluja ja leivänpaahtimia. Monissa huutokaupoissakin valikoima on laajentunut arvotaiteesta ja -antiikista keräilykuriositeetteihin, löytölaatikoihin ja käyttötavaraan.
Alan väripilkkuja ovat erikoisuuksiin, kuten etniseen tai luonnontieteelliseen esineistöön suuntautuneet kauppiaat.
Koska muoti ja arvostukset vaihtelevat, se mitä haluat myydä ei aina ole sitä, mitä muut tahtovat ostaa. Jos kohde puhuttelee yli sukupolvien, sille on vain löydettävä oikea myyntipaikka. Pääkaupunkiseudulla varjoon jäävä Pappa-Tunturi saattaa maakunnan huutokaupassa olla uuden keräilytaivaan aurinko.
Miten myyn?
Toimi ajoissa. Kutsu arvioija viimeistään pari viikkoa ennen kuin kodin on oltava tyhjä. Kiire ei ole hyväksi. Älä hävitä ”arvottomia” pienesineitä ennen asiantuntijan käyntiä.
Mistä apua? Kattavin apu löytyy kauppiaalta tai laaja-alaisesta huutokauppatalosta. Kysy, kuka hoitaisi koko irtaimiston ja mitä kulut ovat suhteessa esineiden arvoon. Klassiset keräilykohteet myy turvallisimmin erikoisliike tai -huutokauppa, jossa tunnetaan sotilasesineet eli militaria, meriantiikki eli nautica, rahat ja postimerkit eli numismatiikka ja filatelia sekä jalometallit.
Tee itse. Onko sinulla paljon aikaa ja omatoimisuutta? Tee huutokaupan tai kauppiaan kanssa sopimus arvotavaroista ja myy loput netissä tai kirpputorilla. Rahaa voit odottaa vain hyväkuntoisista esineistä. Osa kotimaisista keräilykohteista myy paremmin maakunnissa kuin pääkaupunkiseudulla.
Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 5-6/2016. Katso täältä numeron muista aiheista!