Ystävänpäivä 14. helmikuuta on Suomessa melko tuore juhlapäivä, sillä sen viettäminen alkoi vasta 1980-luvulla. Toisin kuin muualla, Suomessa päivää vietetään ehkä enemmän ystävien muistamiseksi kuin rakkaudenilmauksena puolisolle tai sydänystävälle - mikä sopii tietenkin kainoille suomalaisille.
Kaupallisena juhlana ystävänpäivä, Valentine’s Day, on syntynyt Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Ystävänpäivän juuret ovat kuitenkin paljon kauempana kuin 1800-luvulla. Niin kuin melkein kaikkien nykyään vietettävien juhlapäivien myös ystävänpäivä synty juontaan antiikin Roomaan.
Arvellaan, että se olisi saanut alkunsa Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin helmikuun 15. päivä. Ajankohta sijoittui antiikin ajan roomalaisessa kalenterissa vuodenvaihteeseen. Juhla oli aluksi uskonnollinen puhdistusrituaali, myöhemmin siihen tuli hedelmällisyysjuhlan – yhteys rakkauteen – piirteitä, kunnes siitä muodostui riehakas ja maallistunut kansanjuhla.
Keskiajan alussa 400-luvun lopulla Lupercalia-juhlasta siirtyi tapoja kristittyjen pyhän Valentinuksen päivään, jota vietettiin 14. helmikuuta, siis päivää aikaisemmin kuin roomalaisten Lupercaliaa.
Romantiikalla kyllästytetyksi Valentinuksen päivä muuttui jo 1300-luvun Englannissa ja Ranskassa. Niissä jopa järjestettiin rusettiluistelun kaltaisia parinmuodostusleikkejä. Valentinuksen päivä virallistettiin Englannissa 1537. Perinne siirtyi 1800-luvulla siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa juhla sai heti suuren suosion.
Ystävänpäivänä on tapana antaa lahjoja, kuten sydämen muotoisia suklaarasioita ja erityisesti lähettää sydänaiheisia kortteja. Ystävänpäivä - ja rakkaus ja romantiikka siinä samalla - on innoittanut myös muotoilijoita ja taiteilija ennen ja nyt. Hyvää ystävänpäivää!