Vaatimuksena kauneus

 

Eräässä seminaarissa arvostettu historiantutkija kommentoi työtäni, joka käsitteli 1800-luvun aatelisnaisten strategioita ja  mahdollisuuksia. Esitykseni pääidea oli tuoda esiin, miten yhteiskunnassa tapahtunut muutos vaikutti naimattomien naisten asemaan ja valintoihin 1800-luvun eri puoliskoilla. Hän antoi myötämielistä palautetta, sanoi minun kyllä korostaneen henkilökohtaisissa resursseissa naisten älyä ja lahjakkuutta, mutta unohtaneen yhden asian: ulkonäön.

Se oli totta, tuntui vain niin pinnalliselta ottaa esiin henkilön ulkonäkö osana henkilön "rajoitteita tai mahdollisuuksia". Avioliittomarkkinoilla naisen ulkonäöllä oli kuitenkin merkitystä 1800-luvulla. Kerrotaan, että upseereilla oli avioliittomarkkinoita silmälläpitäen  pieni musta kirja, johon oli tallennettu helsinkiläisten neitokaisten "plussat ja miinukset" kasvonpiirteistä ja seurustelutaidoista aina isän varallisuuteen. Oli siis pieni katastrofi sairastua rokkotautiin ja saada kasvot täyteen arpia tai menettää hampaansa kuten oli käynyt eräälle helsinkiläiselle 1800-luvun alun seurapiirikaunottarelle. Kerrotaan tosin, että hän osasi peittää virheensä taitavasti hymyillen ja puhuen toispuoleisesti. 

Kuvissa ei liiemmin hymyilty. Ehkä olisi kannattanut? 1800-luvun lopulla "luonnollinen kauneus" oli valttia, kulmia tosin tummennettiin hiilellä ja poskia nipisteltiin, jotta ne saisivat terveen "punan". Kuva noin 1870-80-luvulta, von Rehausen-suvun albumista

Tutkimuksissa historiallisen henkilön ulkonäkö ohitetaan yleensä toissijaisena. Mikäli henkilöstä ei ole valokuvaa tai muotokuvaa on ulkonäön arviointi vaikeaa. Näihinkään ei ole aina luottamista: muotokuvissa taiteilijat ottivat usein vapauksia totuudellisuuden suhteen ja myös valokuvia retusoitiin. Pelkkien aikalaiskuvausten perusteella henkilöstä on vaikeaa luoda todenmukaista kuvaa. Usein kirjeden tai muistelmien kuvaukset sisältävät ristiriitaisuuksia: yksi kuvailee henkilöä nuoruuden kukoistuksessa, toinen monta lasta synnyttäneenä grande damena. Kauneushan on paitsi katsojan silmässä myös ajassa: kauneusihanteet vaihtelevat. Keuhkotautisen näköinen kalvakka aikansa kaunotar ei välttämättä vastaa nykyihannetta.

Kauneus ja ulkonäön korostaminen liitetään monesti turhamaisuuteen ja turhuuteen, älyllisyyden ja hengellisyyden vastaparina. Oman tutkimukseni päähenkilö, 1870-luvun lopulla uskoontullut Elin von Rehausen näki kauniin ulkonäön hengellisyyden esteenä. Hän halusi Lordi Radstockin saarnojen innoittamana luopua entisistä "liian hienoista" leningeitään ja hiuslaitteistaan ja alkoi äitinsä kauhuksi pukeutua mustiin yksinkertaisiin vaatteisiin ja piti hiuksiaan tiukalla päänmyötäisellä kampauksella. Onneksi tuleva puoliso arvosti samaa puritaanista linjaa, jota hän kutsui kauniisti "Madonnamaiseksi".

 

Ulkonäöllä kuten vaatetuksella, hiuslaitteilla ja vaalealla iholla erotuttiin myös yhteiskuntaluokittain. 1800-luvulla yläluokkien naisen tuli varjella ihoaan, ettei ruskettuisi ja näyttäisi työläiseltä. Päivänvarjo suojasi pisamilta ja rusketukselta.

 

Hienot hansikkaat varjelivat auringolta ja säilyttivät kädet vaaleina ja pehmeinä erottaen ne työtätekevien naisten ahavoituneista kämmenistä. Vanhat nahkaiset hansikkaat 1800-luvulta on sukuni vanhat. Pitemmät vaaleat hansikkaat kuuluvat tanssiaisasuun.

 

Tiukalle nyöritetty korsetti piti huolen, että nainen näytti eteeriseltä ja heiveröiseltä. Muotikuva 1850-luvulta. Kuva: Aila Airon taidekokoelma

 

Vaikka kuinka haluaisimme korostaa henkilöiden muita hyveitä ja taitoja kauneuden sijaan, kuitenkin ulkoisella olemuksella on ollut merkitystä ennen ja nyt. Myös miehillä. Esimerkiksi Gustaf Mauriz Armfeltin tai Axel Fersenin viehättävä olemus ja naisia miellyttänyt ulkonäkö varmasti edesauttoivat heidän pyrkimyksiään Kustaa kolmannen tai Ranskan hoveissa. Tässä en halua kieltää, etteivätkö miehet olleet myös taitavia valtiomiehiä ja strategeja. Osaaminen tuli olla kohdallaan, mutta suotuisa ulkonäkö saattoi avata muutoin suljettuina pysyviä ovia. Viime aikoina  paljon keskustelua herättänyt  "Palvelukseen halutaan ajokoira" kirja kertoo puolestaan  nykyjohtajien ulkonäkövaatimuksista ja -odotuksista.

Ulkonäön ohella tulisi myös puhua karismasta, viehätysvoimasta tai charmista. Niillä  pystyi paikkaamaan paljon sitä, mikä ulkonäöstä jäi kenties puuttumaan. Edellä mainitsemani nuori hampaaton  neitonen mainittiin yleisesti viehättävänä  epätäydellisestä hymystä huolimatta ja hän päätyi erään kreivin  puolisoksi Lissaboniin. Menestys avioliittomarkkinoilla, hovi- ja seuraelämässä oli aikoinaan varallisuuden ohella  kiinni monesta "aineettomasta" seikasta, älystä, lahjakkuudesta, kauneudesta ja viehätysvoimasta, joita tutkijan on jälkikäteen on vaikea millään mittarilla mitata.

On tosin hyvä muistaa, että näistä ominaisuuksista ainoastaan kauneus on katoavaista.

 

Vuosisatojen varrella suhtautuminen itsensä ehostamiseen on vaihdellut. Välillä se on ollut sallittua, joskus taas merkki "huonosta naisesta". Ihovoiteet ja puuterit saattoivat sisältää myrkyllisiä aineita kuten elohopeaa, jonka toivottiin vaalentavan ihoa.

 

 

Upea vanha hiuskampa. Naisen siviilisäädyn saattoi lukea kampauksesta. Nuorilla tytöillä hiukset olivat leteille palmikoituina, neidon merkkinä hiukset saattoi nostaa ylös. Rouvaksi päästyään hiuksia näkyi enää pilkahdus rouvan statuksesta kertovan myssyn alta.

 

Piippaussaksilla saatiin aikaan kauniita kiharoita. Ne aiheuttivat myös paljon palovammoja. Anders Ramsayn 1800-luvun elämää kuvaavissa muistelmissa kerrotaan, että myös herrat kiharsivat niillä hiuksiaan laineille.
Hiukset olivat naisen kruunu ja niitä korostettiin. Norsunluinen hiuskampa viimeisteli hiuslaitteen.

 

Kauniit jugendajan hiusharjat ja voiderasia.

 

Suihkaus parfyymia peitti alleen epämiellyttävät tuoksut.

 

Kuva Aila Airon Kauneushoitolan käyntikortista 1950-luvulla

Kauneudenhoito-esineistö on kuvattu Aila Airon kokoelmasta.

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.