Moniko meistä tunnustautuu tuolihulluksi? Sellaisen pistoksen saaneelle tuoleja kasaantuu helposti kotiin enemmän kuin on tarpeellista. Toisaalta, kyllä niille siunaantuu käyttöä juhlissa, sen olen monta kertaa huomannut.
Tuolit vetävät minua puoleensa. Tuolin rakenteessa on jotain maagista ja ikiaikaista, se on periaatteessa ollut samanlainen aina. Näen tuolit samalla kertaa sekä käyttöesineinä että taideteoksina, joihin piirtyvät tekijöiden kädenjäljet ja tyylien muutokset.
Tuolit ovat käteviä kapineita siksikin, että niitä mahtuu kotiin kohtuullinen määrä. Jo puolenkymmentä tuolia riittää kertomaan olennaisen tuolien tyylillisestä evoluutiosta ja sisustusmuotien mutkista. Sama määrä lipastoja aiheuttaa jo tilaongelmia, ja mitä järkeä olisi hankkia niin monta lipastoa?
Hintakaan ei ole kynnyskysymys tuolien hankinnalle; välillä tuntuu jopa siltä, että mitä vanhempi tuoli, sitä edullisemmin sen saa antiikkimarkkinoilta. Hyvän perustan antiikkiselle tuolikokoelmalle saa barokki-, rokokoo-, kustavilais- ja empiretuolista. Niitä liikkuu antiikkimarkkinoilla myös talonpoikaisina versioina.
Hagelstam & Co pitää kuun lopussa Modern- ja Classic-huutokauppansa. Tarjolla on kiinnostavaa vanhaa ja modernia kuvataidetta ja tietysti kotimaista muotoilua. Luetteloa selatessani kiinnittyi pariin Ragnar Ekelundin pariin maalaukseen. Niin on käynyt monesti muulloinkin. Myytävät teokset ovat hiljaisia katunäkymiä, taiteilijalle klassisia aiheita. Tyhjät kadut ovat vanginneet jotain Ragnar Ekelundin (1885-1955) sielusta, sillä hän on maalannut monta samantapaista, jopa lähes identtistä katunäkymää Suomesta ja ulkomailta, varsinkin Ranskasta.
Ekelundin maalaukset ovat aina puhutelleet minua, ja olen tavoitellut niiden tunnelmaa tosielämässä. Teosten eksistentiaalista mielialaa voi aistia keskikesäisessä kaupungissa lauantaina iltapäivällä. Tuolloin kaupat alkavat mennä kiinni ja kaupunki hiljentyä ihmisistä ja liikenteestä. Hetken kaupunki on kauneimmillaan, arkkitehtuuri, veistokset, kadut, puistot ja betonipinnat ovat olemassa vain itseään varten. Taustalla kuuluu kyyhkysten kahinaa ja lokkien kirkunaa.
Jos Hagelstamin Modern-huutokaupan tarjonnasta pitäisi lyödä vetoa esineestä, jonka lähtöhinta tulee nousemaan reilusti, pistäisin rahani likoon Heikki Orvolan 1982 suunnittelemaan ”Inkivääripurkkiin”. Itämaishenkinen uurna on muotoon puhallettua lasia, lysteroidut lehtikoristeet on toteutettu hiekkapuhaltamalla ja hapottamalla. Lähes 30 senttiä korkean taide-esineen lähtöhinta on vaivaiset 200 e, ja on varmaa että huutajia riittää sen nostamiseen.
