Annalan huvila sijaitsee Vanhankaupungin mailla, Hämeentien varrella. Kun Otto ja Anna Wasenius hankkivat tontin 1820-luvulla aikomuksenaan rakentaa sinne kesähuvila, oli paikka maaseutua. Toisin kuin monet muut Helsinkiläisten esimerkiksi Töölöön tai Meilahteen sijoittuvat kesähuvilat, oli Annala kaukana, peräti kuuden kilometrin päässä Waseniusten kaupunkikodista ja Helsingin humusta. Waseniuksen suku omisti Annalan huvilan monta sukupolvea, vuoteen 1938, jonka jälkeen tila huviloineen siirtyi kaupungin haltuun.
Annalan puisto on Kaisaniemen puiston jälkeen Helsingin toisiksi vanhin. Sen humisevat tammet istutettiin jo 1800-luvun alussa. Puisto on pyritty saattamaan Waseniusten aikaiseen asuun Hyötykasviyhdistyksen ja Helsingin rakennusviraston kartanoyksikön kanssa. Historiallisesti se ei ole yksi yhteen, sillä selkeitä puistopiirrustuksia ei ole säilynyt, mutta puutarha henkii 1800-lukua. Puisto myös aikoinaan kehittyi, muuttui ja muokkautui aikakauden ihanteiden ja omistajien mieltymysten mukaan. Waseniusten ajasta muistuttaa mm. päärakennuksen edustalla sydämenmuotoinen parterri, joka näkyy myös 1920-luvulla otetuissa valokuvissa.
Annalan huvilan, Annebergin, nimeen liittyy mielenkiintoinen tarina. Se on annettu Annalan ensimmäisen valtiattaren kaupaneuvos G.O. Waseniuksen vaimon Anna Charlotta Waseniuksen mukaan. Totta kyllä, mutta tarinan takana piilee vielä mielenkiintoisempi mysteeri. G. O. Wasenius pyysi tulevaa vaimoaan vaihtamaan nimensä, sillä sulhanen oli aikoinaan ollut rakastunut Anna-nimiseen neitoon. Morsian suostui epätyypilliseen pyyntöön ja vaihtoi oman kutsumanimensä, Charlotan, Annaksi miehensä mieliksi. Vuonna 1826 lähettämässään kirjeessä tulevalle miehelleen hän toivoo, että se rakkaus, jota mies oli tuntenut tuota toista Annaa kohtaan, voisi kohdistua myös häneen. Kuka tuo alkuperäinen Anna-rakastettu oli, sitä eivät historiankirjat kerro.
Maalle tultiin rentoutumaan ja hoitamaan terveyttä, sillä maaseudun ilmaa pidettiin vahvistavana. Taustalla aateliston ja porvariston ”maallepaossa” oli varmasti Rouseeaun ajatukset paluusta luontoon. Hyötynäkökulma oli kuitenkin voimakas: 1800-luvun alussa säätyläisperheet pyrkivät mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Perheen ruokapöytä täydentyi aina kauden tuotteilla. Annalan pelloilta ja puutarhassa kasvoi paljon erilaisia lajikkeita. G.O. Wasenius oli innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakensipa hän mailleen myös Orangerien.
Konkreettisesta tilan hoidosta ja istutuksista vastasi aluksi pehtoori, työväki ja torpparit, perheen keskittäytyessä lähinnä huvipainotteiseen kesälomailuun. Myöhemmin sivistyneistöperheissä puutarhanhoito oli niitä harvoja fyysisiä töitä, joita tämän yhteiskuntaluokan jäsen saattoi tehdä arvoaan menettämättä. Puutarhanhoito olikin moneen perheen intohimo ja harrastus. Totuuden nimissä puutarhan hoitaminen oli suurimmaksi osaksi kuitenkin puutarhurin ja palkollisten harteilla. Omasta hyötypuutarhasta korjattiin kauden sato ja koristepuutarhasta kukkasia pöydän kaunistukseksi. Annalan maat olivat vuokrattuna kaupungilta, mutta Waseniukset rakensivat puutarhaansa mitään säästelemättä, kuin se olisi ollut heidän omansa. Viimeisen Annalaa hallinneiden Waseniuksen sukupolven aikana tilan maita ja talousrakennuksia oli jo vuokrattu eteenpäin, ulkopuolisille puutarhureille. Tila oli ennenkaikkea muistorikas suvun yhteinen kokoontumispaikka ja nostalginen tukikohta.
Annalan viljelypalstat kunnostettiin Hyötykasviyhdistyksen käyttöön vuoden 1997 arkeologisten kaivausten jälkeen. Puutarha ja alue on avoin yleisölle. Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia, joista seuraava järjestetään Helsinkipäivänä 12.6. Tuolloin päästään opastettujen puutarha- ja huvilakierrosten välityksellä tutustumaan huvilan menneisyyteen Waseniusten aikaan. Lapsille on toimintaa ponien kanssa sekä työpaja, musiikkia ja rivitanssiesityksiä.
Waseniusten jälkeen vuosina 1940-42 päärakennus toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton Karjalasta evakuoitujen lasten lastenkotina, jonka jälkeen huvila ja maat vuokrattiin. Huvila on ollut kaupungin hallussa, kunnes se päätettiin myydä vuonna 2016. Päärakennus on päässyt huonoon kuntoon ja sen tulevaisuus oli pitkään epäselvä. Hyötykasviyhdistys on kuitenkin tehnyt kartanosta ostotarjouksen, jonka valitusaika lähenee loppuaan. Kartanoa ympäröivät talousrakennukset ja viljelypalstat ovat olleet Hyötykasviyhdistyksen käytössä jo patrinkymmenen vuoden ajan. Yhdistyksen tarkoituksena olisi tehdä huvilasta kurssi- ja näyttelytoimintansa keskus. Toivottavasti pian kuulemme iloisia uutisia Annalan huvilan seuraavasta vaiheesta.
Muokattu: 20.12. 2017
Kaupunki on luvannut myydä Annalan Hyötykasviyhdistyksen omistamalle Kiinteistö Oy Pro Annebergile, mikäli se saa kerättyä riittävästi rahaa huvilan ostoon. Annalaa voi mesenoida vaikka ostamalla taimia tai osallistumalla kurssille. Aikaa 12.6.2016 saakka. (jatkoaika myönnetty 20.12.2017)
Lähteet:
Donner, Frondelius, Hemgård, Häggman, Villa Anneberg, Annalan huvila Porvarisidyllistä kaupunkilaisten keitaaksi
Häggman: Perheen vuosisata
Wikipedia
Helsingin Uutiset 9. 5. 2016
