Niin, valitsisin ruotsalaista. Mieltäni kiehtovat monien ruotsalaisten muotoilijoiden moderni lasi, mutta erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt Eva Englund.
Miksi? Siksi, että Englundin lasitaiteessa on tunteita ja intiimiyttä. Teokset ovat kuin lasiin vangittuja lähikuvia elämän, arjen ja parisuhteen iloista ja suruista, unelmia ja uninäkyjä. Sen lisäksi Englundin työt ovat taiteellisesti ja teknisesti huippuunsa vietyä lasimuotoilua.
Eva Englund (1937–1998) ei luonut omaperäistä ja puhuttelevaa tyyliään tyhjästä. Ruotsissa syntyi jo 1930-luvulla hyvin aistikasta lasitaidetta, ja varsinkin Vicke Lindstrandin töissä on samaa henkeä kuin Englundilla. Yhteistä heille on myös graallasi.
Graallasi on verholasia, joka syntyy, kun syövytetty tai kaiverrettu koriste päällystetään toisella lasikerroksella. Tekniikalla voi synnyttää maalauksellisen ja kolmiulotteisen vaikutelman, ja siinä Englund oli mestari. Hänelle lasi oli kuin kangas kuvataiteilijalle. Kova lasi taipui Englundin muotoilussa herkäksi, väreiltään rikkaaksi ja ilmaisuvoimaiseksi välineeksi. Enemmän kuin designer Englund oli taiteilija.
Englund keskittyi aiheissaan ihmiseen ja erityisesti kasvoihin ja niiden lähikuvamaiseen esittämiseen, mikä tekee vaaseista, maljoista ja vadeista poikkeuksellisen läsnä olevia ja emotionaalisia.
On epätodennälöistä, että koskaan saisin itselleni Eva Englundin lasiteoksen. Hän lasimuotoiluaan ei myydä kotimaisilla antiikkimarkkinoilla; olen nähnyt yhden Englundin muotoileman lasiesineen huutokaupassa, eikä se ollut hänen ominta tyyliään. Vielä suurempi este teoksen hankkimiselle on hinta. Englundin graallasit nousevat huutokaupoissa useisiin tuhansiin euroihin.
Siispä lottovoittoa odottamaan.
