Varsova on kaupunki, joka tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa. Histroriallisesta vanhasta kaupungin rakennuksista oli raunioina peräti 85%. Sodan jälkeen vanha kaupunki kuitenkin rakennetiin uudestaan. Se on nykyään Unescon Maailmanperintökohde.
Historiaan, muistoihin ja merkityksiin liittyen Varsovassa on mielenkiintoinen museo, jossa esineitä rakastavan tulee ehdottomasti vierailla. Museum of Warsaw sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia, markkinatorin laidalla. Museokokonaisuuteen liittyy myös muita museoita, jotka ovat sijoittuneet lähiympäristöön.
Museum of Warsaw sijaitsee useassa kerroksessa, se on keskittynyt menneisyyden fragmentteihin, esineisiin, maalauksiin ja muihin muistoihin. Museon kokoelmissa esineitä on yli 300 000, jotka kaikki liittyvät kaupungin historiaan, esille on valittu 8000. Vitriineissä on rinnan sekä jokapäiväistä käyttötavaraa sekä seremoniallisia arvo-esineitä.
Osa Varsovan museon arkeologisen osaston kokoelmista oli esineitä, jotka ovat löytyneet toisessa maailmansodassa tuhoutuneen kaupungin raunioista, kaivauksista niiden alta, eri menneisyyden kerrostumista. Vanhimmat esineistä ovat keskiaikaisia, uusimmat valurautapannuja.
Itse näyttely ei kuitenkaan esittele mitään historiallista aikajanaa tai kertomusta esineiden kehityksestä, vaan on näkökulmaltaan modernimpi. Esineet itsessään muodoiltaan ja koristeillaan ovat esteettisiä elämyksiä. Niiden katseleminen, rinnastaminen toisiin esineisiin ja joidenkin esineiden särkynyt kauneus kertoo itsessään paljon. Koska itse rakastan tarinoita, lähestymistapa ruokki myös mielikuvitustani.
Olen esteetikko ja minua on monesti museoissa häirinnyt, että esineen edessä on lippulappu, jossa siitä kerrotaan. Kuvatessa esinettä tämä lappu taltioituu usein mukaan. Tässä museossa esineet oli aseteltu kauniisti vitriineihin. Vieressä seinällä oli vedettäviä laatikoita, joisa oli esineisiin liittyvää informaatiota ja josta halutessaan esineiden historiaa saattoi tutkia. Esineitä saattoi siis tarkastella pelkkinä esteettisinä objekteina tai sitten kurkistaa laatikkoon ja selvittää niiden ajoitus, löytöpaikka ja mahdollinen provenienssi.
Yläkerroksissa saattoi tutustua museon arkeen: konservointityöhön ja kokoelmavarastoihin. Oli havainnollista kiertää ja pohtia, miten näyttelyitä kootaan ja miten eri esineitä arvotetaan näyttämisen arvoisina. Itse arvostan museon ennakkoluulotonta ja arvovapaata tapaa koota näyttely.
Se, mikä museosta teki mielestäni poikkeuksellisen hienon, oli tunne, että museo eli. Sitä kunnostettiin, sen historiaa vaalittiin ja rakennettiin uudelleen. Ei hävetty näyttää keskeneräistä, ja haluttiin tuoda museon arki lähelle katsojaa. Konkretisoida museossakäynti pelkkää museoesineiden katselemista laajemmaksi kokonaiselämykseksi. Lisää tällaista myös Suomeen.
