Sunnuntaiaamuna herätin mieheni ja ilmoitin että lähdemme nyt Inkooseen antiikkipäiville. Unenpöpperöinen mies ei ehtinyt paljon ihmetellä kun istuimme jo autossa. Olin melkein unohtanut koko antiikkipäivät, sillä sitä ei oltu rummutettu mediassa samaan tapaan kuiin monia muita tapahtumia. En oikein osannut odottaa mitään, sillä tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa.
Inkoo Antiikkipäivät järjestettiin Wilhelmsdalin tunnelmallisessa ympäristössä, venesataman vieressä.
Paikanpäälle saavuttuamme yllätyimme iloisesti. Tapahtuma sijoittui aivan meren äärelle kauniiseen miljööseen, trubaduuri soitti lavalla, ja itse antiikkitapahtuma sijoittui sekä ulko-että sisätiloihin. Myyntikojut kuhisivat ihmisiä ja tunnelma oli rento, iloinen ja välitön. Ja mikä parasta, myytävänä oli paljon hyvää tavaraa Tynellistä ja Kaipiaisesta alkaen aina vintageasusteisiin saakka ja suurin osa todella mukavaan sopuhintaan. Eräässäkin myyntikojussa myytiin antiikkikannuja kympillä ja puristelasia muutamalla eurolla. "Tarkoitus on päästä näistä eroon" myyjä naurahti. Tapahtumalla on kaikki edellytykset nousta yhdeksi kesän antiikkielämyksistä. Toivottavasti tapahtumasta tulee jokavuotinen.
Sisätiloissa oli myynnissä mööpeleitä ja kaikkea muuta ihanaa pienempää tavaraa.
Friedl Holzer-Kjellbergin riisiposliini on suosikkini.
Pihakalusteita vanhojen talojen pihapiiriin tai miksei myös sisätiloihin?
Vanhaa maalattua lasia. Mielenkiintoinen kolmion mallinen pullo herätti mielenkiintoni. Sen kylkeä koristi laivan kuva.
Stefantikin osasto ei pettänyt tälläkään keertaa.
Stefantikin osastolla oli myös merihenkeä.
Myös vintagekankaita oli tarjolla.
Vanhanajan fiilistä oli myös vihannes-ja marjakojuissa, joista ostimme pientä syötävää.
Tarjolla oli herkullista ruokaa, elävää musiikkia ja tapahtuman päätteeksi lavalla järjestettiin myös huutokauppa.
Vanhat pillerihatut ihastuttivat.
Mieheni hieroo kauppoja Miklos Pörin ja Silja Salosen kanssa Kaj Franckin jääpalakulhosta.
Vähän harmittaa, etten ostanut tätä kaunista astiaa itselleni.
Luksus houkutti.
Poikamme Matiaksen mielestä kaunein kello oli tietysti "rallikello", jonka "tapit" on sijoitettu ylös, jotteivat ne ajaessa painaisi kämmentä.
Komea pannu kesän kahvikesteille.
Ostimme kauniit puutarhakalusteet Stefsantiikista. Rautasohva ei mahtunut autoomme, sen haemme myöhemmin. Kyytiimme saimme sopimaan vain pikkutuolin, jota ihastelin jo Billnäsin antiikkimarkkinoilla. Nyt se löysi paikkansa terassiltamme. Eikö olekin ihana?
