"Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa", sanoo vanha espanjalainen sananlasku. Aika lattea siis, suorastaan mauton. Movemberin takana on vakava asia, mutta samalla se usuttaa hauskalla tavalla kiinnittämään huomiota ihmiskasvojen karvaisuuteen. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin aikaan, 1900-luvun alkupuoliskolla viikset olivat hyvinkin muodikkaita ja niiden monimuotoisuus toisintuu hauskasti Wikströmin veistämissä muotokuvissa.
Suhtautuminen partoihin ja viiksiin on vaihdellut historian saatossa. Välillä partasuut ovat olleet suosiossa, välillä parrat on yksinkertaisesti kielletty tai niistä on jopa maksettu veroa. Monissa kulttuureissa muhkea parta on ollut merkki viisaudesta. Voisitteko kuvitella esimerkiksi Kalevalan Väinämöistä ilman partaa?
1900-luku ei ole ollut mitenkään helppo partakarvoille: viikset ovat kelvanneet, mutta parta on ollut pitkään poissa muodista. Yksi suuri syy tähän on amerikkalainen herra Gillette, joka keksi joka miehen käteen sopivan, helposti käytettävän partahöylän. Mutta viiksien monimuotoisuutta 1900-luku ei mitenkään ole kahlinnut.
Ja millaiseen viiksimalliin Emil Wikström itse turvautui? Itselleen luonteenomaiseen, tietenkin. Wikström oli taiteilijapiireissä suhteellisen rauhallinen veikkonen, sovitteleva ja myhäilevä. Sellainen mies ei valitse kovin erikoista eikä työlästä mallia, vaan tyytyy helppoihin ja oikeastaan melko huomaamattomiin viiksiin.
Visavuoren museossa on marraskuun ajan mahdollista osallistua "Visavuoren viiksikierrokselle", missä perehdytään viiksien ja partojen kulttuurihistoriaan, sekä tutustutaan veistosmalliseen viiksikokoelmaan. Sunnuntaisin marraskuussa klo 12. Katso lisää: www.visavuori.com