Visavuoren viiksigalleria

"Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa", sanoo vanha espanjalainen sananlasku. Aika lattea siis, suorastaan mauton. Movemberin takana on vakava asia, mutta samalla se usuttaa hauskalla tavalla kiinnittämään huomiota ihmiskasvojen karvaisuuteen. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin aikaan, 1900-luvun alkupuoliskolla viikset olivat hyvinkin muodikkaita ja niiden monimuotoisuus toisintuu hauskasti Wikströmin veistämissä muotokuvissa.

G. A. Serlachius ja mehevän runsas, taidokkaasti järjestelty "Ranskalainen haarukka"-malli. Emil Wikströmin veistämä muotokuva, Visavuoren museo.

Suhtautuminen partoihin ja viiksiin on vaihdellut historian saatossa. Välillä partasuut ovat olleet suosiossa, välillä parrat on yksinkertaisesti kielletty tai niistä on jopa maksettu veroa. Monissa kulttuureissa muhkea parta on ollut merkki viisaudesta. Voisitteko kuvitella esimerkiksi Kalevalan Väinämöistä ilman partaa?

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä ijänikuinen: viisauden merkkinä pitkä parta. Osa Emil Wikströmin veistämästä Elias Lönnrotin monumentista, Visavuoren museo.

1900-luku ei ole ollut mitenkään helppo partakarvoille: viikset ovat kelvanneet, mutta parta on ollut pitkään poissa muodista. Yksi suuri syy tähän on amerikkalainen herra Gillette, joka keksi joka miehen käteen sopivan, helposti käytettävän partahöylän. Mutta viiksien monimuotoisuutta 1900-luku ei mitenkään ole kahlinnut.

Akseli Gallen-Kallela ja huolella ylöspäin taivutetut "Handlebar"-malliset viikset sekä ystävä Albert Engström, jolla jonkinlainen runsaanpuoleinen "Ducktail"-parta-viiksimalli. Kuva: Visavuoren museon arkisto.
Victor Westerholm ja klassiset mursuviikset. Emil Wikströmin veistämä muotokuva, Visavuoren museo.
Alfred Kordelin ja taidokkaasti muotoillut viikset, lähinnä kai "Imperial" ja "English"-mallien välimuotoa toisintaen . Kordelin oli varakas mies, joten hänellä jos kellä oli varaa tarkkaa huoltoa vaativaan viiksimalliin. Emil Wikströmin veistämä muotokuva, Visavuoren museo.
Presidentti Svinhufvud suosi varsin luonnonmukaista ja vapaasti rehottavaa "Natural"-viiksimallia. Kuva: Visavuoren museon arkisto.
Toisin kuin Svinhufvud, marsalkka Mannerheim oli tunnetusti aina tarkka ulkonäöstään ja piti sen huoliteltuna. Mannerheimin viikset edustanevat hyvin yleistä ja suosittua "Chevron"-mallia. Kuva: Visavuoren museon arkisto.
Agathon Meurmanilla oli paitsi komeat viikset, myös erikoinen Suomessa 1800-luvulla muotiin tullut partamalli, jossa leuka ja posket ajellaan sileiksi ja parran annetaan kasvaa vain kaulan puolella. Emil Wikströmin veistämä mitali, Visavuoren museo.
Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen viiksi- ja partamalli koostuu jonkinlaisesta mursuviiksien ja rehottavan "Napoleon"-parran yhdistelmästä. Tällaisen miehen suukossa on varmasti ainakin luonnetta! Emil Wikströmin tekemä reliefi, Visavuoren museo.

Ja millaiseen viiksimalliin Emil Wikström itse turvautui? Itselleen luonteenomaiseen, tietenkin. Wikström oli taiteilijapiireissä suhteellisen rauhallinen veikkonen, sovitteleva ja myhäilevä. Sellainen mies ei valitse kovin erikoista eikä työlästä mallia, vaan tyytyy helppoihin ja oikeastaan melko huomaamattomiin viiksiin.

Emil Wikström ja viiksimalli, jota Suomessa ehkä luonnehditaan nimellä "Kalapuikot", mikä ei kuvasta oikein mallin eleganttia olemusta. Kuva: Visavuoren museon arkisto.

Visavuoren museossa on marraskuun ajan mahdollista osallistua "Visavuoren viiksikierrokselle", missä perehdytään viiksien ja partojen kulttuurihistoriaan, sekä tutustutaan veistosmalliseen viiksikokoelmaan. Sunnuntaisin marraskuussa klo 12. Katso lisää: www.visavuori.com 

Seuraa meitä somessa