Olin buukannut lauantain täyteen ohjelmaa, kunnes huomasin, että Hyvinkään antiikkimarkkinat eivät kestäkään koko viikonloppua, vaan ovat auki vain lauantain. Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi. Sain nipistettyä lauantaiaamusta muutaman vapaatunnin ja ajaa hurautimme miehen ja pojan kanssa Hyvinkäälle. Emmekä turhaan.
Messut pidetään vanhan villatehtaan viehättävässä miljöössä. Itse messuhalli oli suuri ja osastot väljästi sijoitetut. Eipä tarvinnut minunkaan pelätä kassini kanssa kaatavani lasivaaseja tai maljakoita. Myyjiä oli mielestäni paljon ja yleisöäkin ihan mukavasti. Paikalla oli paljon yksityisiä myyjiä, joilla oli tarjolla paljon omia aarteita. Iloinen yllätys oli messujen ruokatarjonta, poikani herkutteli kahvion lohikeitolla ja itse sorruin paikanpäällä paistettuun korvapuustiin. Haluaisin rohkaista ottamaan messuille mukaan myös lapsia. Poikani löysi sieltä paljon kiinnostavaa ja niin myös uusi sukupolvi löytää vanhan tavaran ilon.
Vaikka olen mielestäni jo melkoinen messukonkari, olin tehnyt alkeellisen virheen ja unohtanut ottaa käteistä mukaan. Asiakkaana pohdin sitä, miten tärkeää kauppiaiden olisi ottaa messuilla käyttöön maksukortti- tai mobilepay. Antiikin ja vanhan tavaran osto tapahtuu monessa tapauksessa tunteella ja kauppa on hyvä saada päätökseen heti. Jos asiakas joutuu lähtemään nostamaan rahaa läheiselle automaatille (joka harvoin on ihan lähistöllä) hän saattaa tulla toisiin aatoksiin eikä palaa koskaan takaisin.
Mieheni oli onneksi mukana, joten en joutunut poistumaan tyhjin käsin paikalta. Tosin mietin erästä ostosta liian pitkään ja joku toinen onnekas ehti ostaa sen nenäni edestä. Ihan omaa syytäni.