Asunto Tapiolassa 1960-luvun henkeen osa I

 Otto Iivari Meurmanin teosta "Asemakaavaoppia" vuodelta 1947 ja Heikki von Hertzenin kirjoittamaa kirjaa "Koti vaiko kasarmi lapsillemme?" pidetään lähtölaukauksena suomalaisen puutarhakaupungin kuuluisimman sovelluksen, Tapiolan synnylle. 

Tapiolan suunnittelussa lähtökohdaksi otettiin ihmisen, elämisen ja asumisen vaatimukset ja toiveet. Tapiolaideologiaan kuului, että eri sosiaaliluokat sekottuisivat keskenään ja rakennettiin rinnan niin kerrostaloja kuin suurempia erillis- ja rivitaloja. Tapiolan rakennusten suunnittelijoista löytyvät kaikki aikansa merkittävimmät nimet kuten Alvar Aalto, Aulis Blomstedt, Aarne Ervi, Viljo Revell,  Kaija ja Heikki Siren. Asuntojen suunnittelussa saliittiin innovointi ja sekä kokeilut niin ratkaisujen kuin materiaalienkin suhteen. Myös suunnittelukilpailuita järjestettiin. Kotitalousasiantuntijat ja perheenäidit antoivat lausuntonsa arkkitehtien luonnoksiin, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman toimiva.

Asuttiin nykymittapuun mukaan tiiviimmin; suuretkin perheet "ahtautuivat" kaksioihin tai kolmioihin. Monille muutto Tapiolaan kerrostaloon merkitsi kuitenkin elämänlaadun kohentumista. Esimerkiksi sisävessat ja kylpyhuoneet olivat mukavuuksia, joita vanhoissa puutaloissa ei välttämättä ollut. Uudet tilaratkaisut liukuovineen ja moneen tarkoitukseen muunneltavine kalusteineen toimivat funktionaalisesti pienemmissä tiloissa. Tapiola oli eräänlainen kokeilukenttä 1950-60-lukujen suunnittelijoille. Silloin mm. moderni baarikeittiöratkaisu esiteltiin uutuuttaan hohtavissa tapiolalaisasunnoissa kiinnostuneelle yleisölle. Se jakoi paljon mielipiteitä erilliseen keittiöön tottuneissa messukävijöissä.

Pienten asuntojen vastapainoksi puistomaiset pihat ja virkistysalueet toimivat vihreänä olohuoneena. Tapiolassa maksettiinkin erillistä ns. ruusuveroa virkistysalueiden rakentamisen ja ylläpitämisen kustantamiseen. "Luonto dominoi, arkkitehtuuri tulee vasta seuraavaksi" julisti puutarhakaupunki-aatteen isäkin,  "Tapiolan Keisariksikin" kutsuttu Heikki von Herzen. Oma kotini Tapiolassa on rivitalo, joka on valmistunut vuonna 1961.  Pihallamme kukoistavat yhä alkuperäiset kasvit: alppiruusut, luumupuu sekä köynnöshortensia.

Yhtä alkuperäiskuntoinen oli asuntomme sitä ostettaessa. Alla kuva asuntomme pohjasta. Taloyhtiömme 4 asuntoa ovat kukin pohjaltaan hieman erilaisia, koska ostajat saivat aikoinaan suunnitteluvaiheessa vaikuttaa materiaaleihin ja  pohjaratkaisuihin. Vanha pohjaa ja asuntoa tarkastelemalla paljastuu myös yhteiskunnallisia sekä elämäntavan muutoksia vuosien varrelta. Esimerkiksi  hauska kuriositeetti oli, että jokaisessa huoneesta löytyi puhelinpistoke. Varsin hyödytön ylellisyys nykypäivänä.

 

Asunnossamme oli ostohetkellä rakennuspiirustusten mukainen pohjaratkaisu. Olohuoneessa oli viherhuone, lasiseinällä rajattu erillinen tila, "Tv-huone", "akvaario", jonka purimme. Alakerrassa oli suuri varastotila, jossa myyntihetkellä oli suuri pienoisrautatierata.​​
Asunnossamme oli ostohetkellä rakennuspiirustusten mukainen pohjaratkaisu. Olohuoneessa oli viherhuone, lasiseinällä rajattu erillinen tila, "Tv-huone", "akvaario", jonka purimme. Alakerrassa oli suuri varastotila, jossa myyntihetkellä oli suuri pienoisrautatierata.​​

 

 

 

Pohdin pitkään, että olisin avannut keittiön kokonaan ruokahuoneeseen. Päädyin kuitenkin kompromissiin ja laajensimme oviaukkoa ja teetimme puusepällä liukuoven, joka tarvittaessa avaa tilaa, mutta myös piilottaa sotkut. Kuva Kristiina Hemminki​​
Pohdin pitkään, että olisin avannut keittiön kokonaan ruokahuoneeseen. Päädyin kuitenkin kompromissiin ja laajensimme oviaukkoa ja teetimme puusepällä liukuoven, joka tarvittaessa avaa tilaa, mutta myös piilottaa sotkut. Kuva Kristiina Hemminki​​

 

Keittiön vieressä oli palvelijanhuone, josta puolestaan oli "kätevä" ovi suoraan keittiöön. Toisin kuin vuosisadan alkupuolella, jolloin lapset hoidettiin kotona, 1960-luvulla kotiapulainen alkoi olla jo harvinaisuus. Työvoiman kallistuttua apulainen, joka oli aiemmin myös keskituloisten ja alempien virkamiesten kotona perheenäidin apuna, oli nyt vain varakkaimpien ylellisyyttä. Yhä useampi äiti kävi  ansiotyössä, lapset hoidettiin päiväkodeissa sekä uudet keksinnöt helpottivat kodin huoltoa.

Suinkaan kaikissa 1950-luvun tapiolalaiskodeissa ei ollut vielä modernia keksintöä, jääkaappia. Kylmäkaappi, josta oli reikä ulos toimi viileänä säilytysratkaisuna kellarin ohella. Kodissamme keittiötilojen apuna oli alakerrassa kylmiö. Sinne mahtui itsetehdyt mehut, hillot ja juhlien tarjoilut, lisäksi syksyn sadolle oli varattu oma valtaisa laatikkonsa. Remontoidessa mietimme, että kylmiöstä olisi tullut  mainio viinikellari. Valitettavasti kylmiö oli varsinainen sähkösyöppö, eikä viisilapsisella perheellä ei ole koskaan riittävästi varastotilaa, joten se toimii nyt tarvikevarastona. Niin -ja viini on tehty nautittavaksi, ei säilytettäväksi.

Remonttimiehet pudistelivat päätään, kun tilasin  keittiön korkkilattian tilalle uuden samanlaisen. "Eihän tuollaisia kukaan enää halua".​
Remonttimiehet pudistelivat päätään, kun tilasin keittiön korkkilattian tilalle uuden samanlaisen. "Eihän tuollaisia kukaan enää halua".​

 

​Keittiöön halusin 1950-60-luvun henkeä. Teetimme keittiön puusepällä piirustusteni mukaan. Avohyllylle saan kaiken kauniin esille.​​​​​ Kuva: Kristiina Hemminki​
​Keittiöön halusin 1950-60-luvun henkeä. Teetimme keittiön puusepällä piirustusteni mukaan. Avohyllylle saan kaiken kauniin esille.​​​​​ Kuva: Kristiina Hemminki​

 

​ Keittiön vanha siivouskaappi muutettiin hyllyillä astiakaapiksi, näin sain lisätilaa kuppi-ja kippokokoelmalleni.​​ Kuva: Kristiina Hemminki​​
​ Keittiön vanha siivouskaappi muutettiin hyllyillä astiakaapiksi, näin sain lisätilaa kuppi-ja kippokokoelmalleni.​​ Kuva: Kristiina Hemminki​​

Lue kodistamme lisää Antiikki& Design-lehden Retroilua-erikoisnumerosta

Tule tykkäämään myös Löytöretkeilijän Paratiisi- facebook-sivuista!

 

 

Lisää aiheesta:

Muistojen Sylissä: Artikkeli Haaveet Tapiola idyllistä

Ebenezer Howard: Garden Cities of Tomorrow

Heikki von Hertzen "Koti vaiko kasarmi lapsillemme"

Jallinoja Riitta:Espoolaiset naiset 1950-1990, Naisen elämää Espoossa

Tapiola lyhytelokuva, käsikirjoitus Heikki von Hertzen

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.